Introduktion till vårdnivå : Ett utvecklingsarbete om introduktionsprocessen inom den prehospitala vården

Abstract

Räddningsverket i Östra Nyland ansvarar från och med 1.1.2012 för akutvårdstjänsterna i Borgå, Lovisa och Sibbo. Räddningsverket har tidigare inte haft någon enhetlig plan för hur introduktionsprocessen från grundnivå till vårdnivå borde gå till, så det fanns ett behov för en introduktionsplan. I och med att två nya områden och därmed mer personal blivit en del av räddningsverket, blev det ännu mer aktuellt att bygga upp en introduktionsprocess, som skulle vara likadan för alla, på alla områdets stationer. Examensarbetets syfte var, att med hjälp av litteraturgranskning producera ett förslag till hur introduktionen till vårdnivå för blivande vårdnivå personal på Östra Nylands räddningsverk kunde se ut. Arbetet innehåller korta beskrivningar på praktiska övningar som hör till introduktionen, som skribenterna valt utgående från egen erfarenhetsbaserad kunskap, litteratur och önskemål som bearbetats tillsammans med vårdnivå personal på räddningsverket. Metoden för detta arbete har varit Carlström & Hagmans (1995) modell för utvecklingsarbete. Patricia Benners (1991) modell för utvecklingen från novis till expert har fungerat som teoretisk referensram. Vid sidan av Benner (1991) har Lauvås & Handals (2001) teorier om handledning och praktisk yrkesteori använts. Den teoretiska referensramen behandlar både lärlingens och handledarens utveckling under introduktionsprocessen och deras relation till varandra. I vårt arbete har vi utlämnat patientsäkerhet som i allmänhet förknippas med vidare utbildning. Vi har istället använt oss av en mer pedagogisk närmelsesätt.

Itä Uusimaa Region Emergency Services (Räddningsverket på Östra Nyland) provides emergency services in Porvoo, Loviisa and Sipoo since 1.1.2012. They have not had a plan for how a basic care emergency nurse could train to be an advanced care emergency nurse, so they were in need of a plan for introduction. As the Itä Uusimaa Region Emergency Services has grown due to the two new areas and thus new personnel, it has now become even more evident that a plan for introduction is needed to ensure that everyone can follow the same introduction process at all the stations in the area. The aim of our study was to produce a suggestion, for how the introduction could be conducted, based on a literature review. Our work includes short descriptions for practical exercises which are an important part of the introduction. The practical exercises were chosen together with personnel from the advanced care level at Itä Uusimaa Region Emergency Services, and were based on our own experience based knowledge and literature on Emergency care. Our method for this study has been the model for development work by Carlström & Hagman (1995). The theoretical framework of this study is Patricia Benners (1991) model from novice to expert and Lauvås & Handal (2001) theories on preceptorship and practical theory on profession. The theoretical framework acknowledges both the preceptor and the student and their advancement during the introduction process. We have secluded patient safety as a topic in our study, even though it is often brought up in studies on development in nursing. Our study is made more from an educational perspective.

Itä Uudenmaan pelastuslaitos vastaa ensihoito palveluiden tuottamisesta 1.1.2012 alkaen Porvoossa, Loviisassa ja Sipoossa. Pelastuslaitoksella ei aikaisemmin ole ollut käytössä mitään yhtenäistä suunnitelmaa jonka mukaan perustason sairaankuljettajia olisi perehdytetty hoitotasolle, joten tällaiselle oli tarvetta. Pelastuslaitokselle liitetyn kahden uuden alueen ja näin ollen henkilökuntamäärän kasvaessa, perehdytyssuunnitelman tarve muuttui ajankohtaiseksi. Suunnitelma takaisi yhtenäisen perehdytyksen kaikilla alueen asemilla. Lopputyömme tarkoituksena on esittää Itä Uudenmaan pelastuslaitokselle esimerkki siitä, miten hoitotason perehdytys prosessina voitaisiin toteuttaa. Työhön sisältyy lyhyitä kuvauksia käytännön harjoitteista, jotka on valittu osaksi perehdytysprosessia oman kokemuspohjaisen tietomme, ensihoidon kirjallisuuden sekä Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen henkilökunnan toiveiden perusteella. Menetelmänä työssämme käytimme Carlströmin & Hagmanin (1995) kehittämistyön mallia. Patricia Bennerin (1991) malli kehitykselle aloittelijasta asiantuntijaksi toimi työn teoreettisena viitekehyksenä. Bennerin (1991) lisäksi käytimme Lauvås & Handalin (2001) teorioita ohjauksesta ja käytännön ammattiteoriaa. Teoreettinen viitekehys käsittelee sekä ohjaajan että ohjattavan kehitystä perehdytysprosessin aikana, sekä näiden keskinäistä suhdetta. Vaikka potilasturvallisuus usein liitetään hoitoalan kehitystöihin, olemme päättäneet pois sulkea sen ja lähestymme aihetta sen sijaan opetuksellisesta näkökulmasta