Urheilijan nivuskipu : uutta näkökulmaa kuntoutukseen

Abstract

Nivuskipu on yksi yleisimmistä vammoista urheilulajeissa, joissa esiintyy paljon juoksua, toistuvia potkuja ja nopeita suunnanmuutoksia. Urheilijan nivuskivun diagnosoiminen on haastavaa monimuotoisen anatomian ja diagnosointikriteerien vuoksi. Siksi nivuskipu luokitellaan usein pitkäkestoiseksi tai epäspesifiksi. Nivuskivun luokittelu eri alaryhmiin on kuitenkin erittäin tärkeää, jotta voidaan taata asianmukainen ja tehokas hoito.

Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli kehittää helppokäyttöinen testipatteri urheilijan nivuskivun luokittelun helpottamiseksi. Tutkimuksessa arvioitiin testipatterin luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta. Toisena tutkimuksen tavoitteena oli kehittää jalkapalloilijoille harjoitusohjelma, jonka avulla pyritään ehkäisemään nivusvammojen syntymistä. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena.

Testipatterin avulla pystyttiin erottamaan toisistaan nivuskipuiset ja -kivuttomat urheilijat. Nivuskipuisilla oli kaksi kertaa enemmän positiivisia testituloksia kuin nivuskivuttomilla. Tutkimuksen toisessa osassa testipatteria käytettiin apuna urheilijan epäspesifin nivuskivun luokittelussa. Alaryhmäluokitukseen perustuvalla spesifillä interventiolla vähennettiin urheilijan nivuskipua ja lisättiin toimintakykyä niin, että paluu vammaa edeltäneelle tasolle onnistui yhtä urheilijaa lukuun ottamatta. Tutkimuksen kolmannessa osassa kehitettiin jalkapallojoukkueelle nivusvammoja ennaltaehkäisevä harjoitusohjelma. Pelikauden 2011 aikana esiintyi joukkueen pelaajilla kolme nivusvammaa, jotka estivät pelaajia osallistumasta täysitehoisesti harjoitteluun tai pelaamiseen. Pelikauden aikana ei esiintynyt lainkaan muita lihasvammoja (ei-kontaktivammoja) ja ainoastaan yksi täysitehoisen harjoittelun estävä nilkkavamma.

Jatkotutkimukset ovat tarpeellisia testipatterissa käytettyjen testien ja alaryhmäluokituksen luotettavuuden arvioimiseksi ja kehittämiseksi. Lisäksi urheilijoilla esiintyvien toimintahäiriöiden selvittäminen mahdollistaa riskitekijöiden ja vammayhteyksien tarkastelun.

Groin pain is one of the most common injuries in sports that involve a lot of running, repeated kicks and fast changes of direction. To diagnose the groin pain of an athlete is challenging due to the complex anatomy and the diagnostic criteria involved. Therefore, groin pain is often classified long-term or non-specific. It is, however, extremely important to classify groin pain into sub-groups in order to facilitate appropriate and effective treatment.

The main objective of this study was to develop a user-friendly test battery, which would make it easier to classify groin pain with athletes. The study evaluated the reliability and usability of the test battery. A second objective was to develop a training programme for soccer players that would endeavour to prevent the emergence of groin injuries. The study was conducted as an action research.

With the help of the test battery, it was possible to distinguish between athletes with and without groin pain. Athletes with groin pain had twice as many positive test results compared to those without groin pain. In the second part of the study, the test battery was used to classify non-specific groin pains of athletes. Based on sub-grouping, a specific intervention was applied to reduce the groin pain of the athletes and to improve their functional performance so that, with the exception of one athlete, they were able to reach the functional level they had had before the injury. In the third part of the study, the aim was to develop a training programme for a soccer team with the purpose of preventing the emergence of groin injuries. During the season of 2011 there were three groin injuries in the team that prevented the players in question from fully participating in the practice sessions or matches. During the season there were no other muscle injuries (non-contact injuries) and there was only one case of an ankle injury that prevented full-scale practicing.

Further research will be necessary to evaluate and develop the reliability of the tests and sub-grouping used in the test battery. Furthermore, by defining the types of functional disorders athletes have, we can facilitate a closer scrutiny of the risk factors and their connections with injuries.