Vammaispalvelulain mukaisten subjektiivisten oikeuksien toteutuminen raumalaisilla kehitysvammaisilla

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli tutkia miten hyvin vammaispalvelulain subjektiiviset oikeudet toteutuvat raumalaisilla kehitysvammaisilla, mitä vammaispalvelulain tai kehitysvammalain palveluita heillä on käytössään, mistä he ovat saaneet tietoja palveluista ja missä palveluiden tiedottamisessa on vielä kehitettävää. Opinnäytetyössä keskityttiin vammaispalvelulain ja kehitysvammalain mukaisiin subjektiivisiin oikeuksiin.

Teoriaosassa tarkasteltiin ensin Suomen vammaispolitiikkaa ja vammaispalveluita. Vammaispalveluja koskevaa lainsäädäntöä, kuten sosiaalihuoltolakia, vammaispalvelulakia sekä kehitysvammalakia, käsiteltiin ensin yleisellä tasolla. Vammaispalvelulain subjektiiviset oikeudet, jotka kuuluvat myös kehitysvammaisille, käsiteltiin teoriaosassa tarkemmin.

Empiirisessä osiossa kartoitettiin kyselytutkimuksen avulla millaisia palveluita kehitysvammaisilla on käytössään, miten he kokevat palvelun vastaavan tarpeitaan ja mistä he saavat tietoa eri palvelumuodoista, joita he voivat hakea. Kysely toteutettiin sekä sähköisesti täytettävällä lomakkeella että henkilöhaastatteluilla.

Tulkkipalveluita lukuun ottamatta subjektiiviset oikeudet kuuluvat kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että raumalaiset kehitysvammaiset saavat haluamansa palvelut pääosin heitä tyydyttävällä tavalla. Henkilökohtaisen avun ja päivätoiminnan järjestämisen kohdalla sopivan avustajan tai vetäjän löytäminen tuntui olevan haasteellista. Lisäksi monen eri lain perusteella tulevat palvelut ja termistön moninaisuus aiheuttivat monelle ongelmia. Lopputuloksena voidaan todeta, että tiivis yhteistyö kunnan sosiaalityöntekijän, palvelun tuottajan ja kehitysvammaisen ja hänen läheistensä välillä on paras tae palveluiden hyvään toteutumiseen.

The purpose of this thesis was to examine how well subjective rights are realized among the mentally disabled in Rauma, what services they have based on the specific laws and where they have received information from and what could still be improved when informing about services. The thesis concentrated on the subjective rights based on the special laws regarding the disabled or mentally disabled people.

The theoretical part covers, at a more general level, the Finnish policy concerning people with disabilities, the disability services and the legislation regarding the disability services, such as the social welfare law. The subjective rights of the law regarding the disability services that also concern the mentally disabled are treated in a more detailed manner in the theory part.

In the empirical part, it was studied what kind of services the mentally disabled have and how in their opinion the services met their requirements and where they got the information regarding their subjective rights. The survey was carried out using an electronic form and personal interviews.

Apart from interpretation services, municipalities are responsible for organizing the realization of subjective rights. Based on the results of the study, it can be said that the mentally disabled people in Rauma are quite satisfied with the services they get based on their needs. Finding the suitable staff when organizing the personal aid and daytime activities seemed to be quite challenging. In addition, the services that are based on many different laws and vast terminology caused problems for many people. As a conclusion, it can be stated that tight cooperation between the social worker, the service provider and the mentally disabled and his close relatives is the best guarantee for the good realization of services.