Kelan hoitotukiasiakkaan sosiaaliset verkostot : Keneltä tietoa ja tukea etuuden hakemisprosessissa
Weckman, Anne (2012)
Weckman, Anne
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205107530
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205107530
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Kansaneläkelaitoksen eli Kelan hoitotukiasiakkaan sosiaalisia verkostoja sekä etuuden hakemiseen liittyvää tiedon saatavuutta ja sosiaalisen tuen tarvetta eläkkeensaajan näkökulmasta. Opinnäytetyössä analysoitiin eläkettä saavan hoitotuen etuustyöhön liittyvää prosessia 1) Hyvän hallinnon, 2) Asiakaslähtöisyyden ja 3) Sosiaalisten verkostojen ja sosiaalisen tuen kautta. Tavoitteena nostaa esille asiakkaan näkökulma, tarkastelemalla hoitotuen etuusprosessia näiden kolmen näkökulman avulla. Lisäksi tavoitteena oli tutkimustulosten perusteella tuoda julki asiakkaiden ehdotukset hoitotukietuusprosessin kehittämiselle.
Opinnäytetyöhön sisältyvä tutkimus toteutettiin kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimusmenetelmän avulla. Tutkimusaineiston muodosti seitsemän yli 65-vuotiasta hoitotukiasiakasta, joista kuusi antoi suostumuksensa henkilökohtaiseen haastatteluun ja yksi asiakas joka ei halunnut osallistua henkilökohtaiseen haastatteluun, toi opinnäytetyön kannalta merkityksellistä tutkimustietoa esille opinnäytetyön tekijälle lähettämänsä kirjeen muodossa. Aineiston analysoinnissa käytettiin induktiivista sisällön analyysia.
Tutkimustulokset osoittivat, että eläkkeensaajilla ei ole riittävästi tietoa hoitotukietuudesta ja sen myöntämisperusteista. Etuushakemuksen täyttäminen koetaan vaikeaksi ja hakemisprosessi uuvuttavaksi erityisesti tilanteissa, jolloin määräaikaisena myönnettyä etuutta joutui hakemaan uudelleen. Lisäksi hakemuksessa tarvittavien lisäselvitysten toimittaminen on asiakkaalle haastavaa ja voimavaroja vaativaa.
Tutkimuksen mukaan hoitotukiasiakkaiden merkittävimmät sosiaaliset verkostot muodostuvat asiakkaiden omaisista ja muista läheisistä. Viranomaisverkostoista tärkeimmät olivat kotipalvelu ja kotisairaanhoito. Erityisesti kotipalvelun ja kotisairaanhoidon henkilökunnan osallisuus korostui asiakkaiden hoitotuen hakemisprosessin käynnistäjänä.
Kehittämisehdotuksissa Kelalta odotetaan enempi aktiivisuutta hoitotukiprosessin käynnistäjänä ja asiakkaan elämäntilanteeseen liittyvänä sosiaalisen viranomaisverkoston toimijana. Tärkeänä koettiin myös eri sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden ja Kelan välisen yhteistyön kehittäminen. Väestön ikääntyminen ja toimintakyvyn heiken-tyminen saattaa edellyttää Kelalta vaihtoehtoisten palvelumallien kehittämistä ja mahdollisesti asiakkaiden luo tehtävien kotikäyntien tarjoamista yhtenä palvelutoiminnan muotona.
Opinnäytetyöhön sisältyvä tutkimus toteutettiin kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimusmenetelmän avulla. Tutkimusaineiston muodosti seitsemän yli 65-vuotiasta hoitotukiasiakasta, joista kuusi antoi suostumuksensa henkilökohtaiseen haastatteluun ja yksi asiakas joka ei halunnut osallistua henkilökohtaiseen haastatteluun, toi opinnäytetyön kannalta merkityksellistä tutkimustietoa esille opinnäytetyön tekijälle lähettämänsä kirjeen muodossa. Aineiston analysoinnissa käytettiin induktiivista sisällön analyysia.
Tutkimustulokset osoittivat, että eläkkeensaajilla ei ole riittävästi tietoa hoitotukietuudesta ja sen myöntämisperusteista. Etuushakemuksen täyttäminen koetaan vaikeaksi ja hakemisprosessi uuvuttavaksi erityisesti tilanteissa, jolloin määräaikaisena myönnettyä etuutta joutui hakemaan uudelleen. Lisäksi hakemuksessa tarvittavien lisäselvitysten toimittaminen on asiakkaalle haastavaa ja voimavaroja vaativaa.
Tutkimuksen mukaan hoitotukiasiakkaiden merkittävimmät sosiaaliset verkostot muodostuvat asiakkaiden omaisista ja muista läheisistä. Viranomaisverkostoista tärkeimmät olivat kotipalvelu ja kotisairaanhoito. Erityisesti kotipalvelun ja kotisairaanhoidon henkilökunnan osallisuus korostui asiakkaiden hoitotuen hakemisprosessin käynnistäjänä.
Kehittämisehdotuksissa Kelalta odotetaan enempi aktiivisuutta hoitotukiprosessin käynnistäjänä ja asiakkaan elämäntilanteeseen liittyvänä sosiaalisen viranomaisverkoston toimijana. Tärkeänä koettiin myös eri sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden ja Kelan välisen yhteistyön kehittäminen. Väestön ikääntyminen ja toimintakyvyn heiken-tyminen saattaa edellyttää Kelalta vaihtoehtoisten palvelumallien kehittämistä ja mahdollisesti asiakkaiden luo tehtävien kotikäyntien tarjoamista yhtenä palvelutoiminnan muotona.