Lannoitteen, lannoitusmenetelmän ja lannoitemäärän vaikutus säilörehun mikrobiologiseen ja säilönnälliseen laatuun
Kontkanen, Tanja (2012)
Kontkanen, Tanja
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205147933
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205147933
Tiivistelmä
Lannan ja muiden orgaanisten lannoitteiden hyödyntäminen maataloudessa on tärkeää sekä maatilojen nurmentuotannon että ympäristön ravinnekuormituksen kannalta. Täytyy löytää mahdollisimman hygieeninen tapa levittää lannoitetta, jotta haitalliset mikrobit eivät pääse pilaamaan tuotettua rehua. Voihappoitiöiden pilaama rehu siirtyy lehmän ruoansulatuselimistön kautta pilaamaan maidon ja sitä kautta myös juuston laatua. Biokaasulaitokset yleistyvät ja niiden lopputuotteen mädätysjäännöksen vaikutusta lannoitteena tuotetun rehun laatuun on syytä tutkia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eri tekijöiden vaikutus säilörehun mikrobiologiseen ja säilönnälliseen laatuun. Vertailun kohteena ovat eri levitysmenetelmien väliset erot, levitysmäärän vaikutus sekä mädätysjäännöksen vertailu karjanlantaan.
Tutkimus toteutettiin kenttäkokeena Kiteellä ja saatuja tuloksia analysoitiin koeruutujen keskiarvojen, kaavioiden ja varianssianalyysin avulla. Tilastollisen merkitsevyyden raja eli p-arvo oli 0,05.
Mädätysjäännöksen ja karjanlannan välillä ei löydetty tilastollisesti merkitsevää eroa. Tutkimus osoitti kuitenkin, että kun peltoon laitetaan jotain bioperäistä lannoitetta, riski voihappoitiöpitoisuuden nousuun kasvaa. Eri levitysmenetelmien välillä ei ollut tilastollista merkitsevyyttä mikrobiologisessa laadussa. Sen sijaan tutkimus osoitti, että levitysmenetelmällä on vaikutusta liukoisen typen määrään säilörehussa, ja että hajalevitys on paras vaihtoehto haihtuvien rasvahappojen osalta verrattuna sijoittaviin levitysmenetelmiin. Lannoitemäärällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta rehun mikrobiologiseen tai säilönnälliseen laatuun.
Tutkimus toteutettiin kenttäkokeena Kiteellä ja saatuja tuloksia analysoitiin koeruutujen keskiarvojen, kaavioiden ja varianssianalyysin avulla. Tilastollisen merkitsevyyden raja eli p-arvo oli 0,05.
Mädätysjäännöksen ja karjanlannan välillä ei löydetty tilastollisesti merkitsevää eroa. Tutkimus osoitti kuitenkin, että kun peltoon laitetaan jotain bioperäistä lannoitetta, riski voihappoitiöpitoisuuden nousuun kasvaa. Eri levitysmenetelmien välillä ei ollut tilastollista merkitsevyyttä mikrobiologisessa laadussa. Sen sijaan tutkimus osoitti, että levitysmenetelmällä on vaikutusta liukoisen typen määrään säilörehussa, ja että hajalevitys on paras vaihtoehto haihtuvien rasvahappojen osalta verrattuna sijoittaviin levitysmenetelmiin. Lannoitemäärällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta rehun mikrobiologiseen tai säilönnälliseen laatuun.