Röntgenhoitajien keinot optimoida potilaan säteilyaltistusta lannerangan natiivikuvantamisessa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää röntgenhoitajien keinoja optimoida potilaan saamaa sädeannosta lannerangan natiivikuvantamisessa. Lisäksi selvitettiin Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirien kuvausprotokollat aikuispotilaan lannerangan natiivikuvantamisessa. Työn teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään säteilyn terveysvaikutuksia, säteilyn käyttöä ja valvontaa sekä säteilyherkkiä elimiä. Säteilyaltistuksen optimointia ja optimointikeinoja on käsitelty yleisesti sekä erityisesti lannerangan natiivikuvantamisessa. Lisäksi kerrotaan lannerangan yleisimmistä kuvausprojektioista ja miten lannerankaa kuvataan suositusten mukaisesti. Opinnäytetyössä on käsitelty aikaisempia aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Opinnäytetyö toteutettiin kyselynä, joka postitettiin toimipisteisiin. Kyselylomake sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Tutkimusjoukkona oli 114 röntgenhoitajaa, jotka työskentelevät joko Varsinais-Suomen tai Satakunnan sairaanhoitopiirissä. Tutkimusjoukosta 62,6% osallistui kyselyyn. Vastausten analysoinnin apuna käytettiin kuvailevan tilastotieteen menetelmiä ja tuloksia verrattiin teoreettiseen viitekehykseen. Aineistoa tutkittaessa voitiin selvästi havaita vastauksien yhdenmukaisuutta. AP- ja sivukuvassa yleisimmin käytetyt kV-arvot sijoittuivat suositusten mukaiselle vaihteluvälille. Kyselyyn vastanneista yksikään ei toteuttanut lannerangan kuvauksia alle määritetyn vähimmäisetäisyyden. Tulosten perusteella sädesuojien käyttö oli oikeanlaista, vaikka osa vastaajista jättikin potilaat täysin suojaamatta. Sädeannoksien kirjaamiseen ei usein kiinnitetty juurikaan huomiota. Röntgenhoitajat arvioivat ammattitaidollaan pystyvänsä vaikuttamaan uusintakuvien ottamiseen. Lannerangan natiivikuvantamisen lähetteiden koettiin olevan lähes aina riittäviä. Lisäksi selvitettiin tutkimukseen mukaan otettujen organisaatioiden kuvausprotokollat.

The purpose of this bachelor’s thesis was to find out what are the ways for radiographers to optimise a patient’s radiation dose in the case of lumbar spine radiography. In addition to this the purpose of this study was to find out what are the protocols for x-raying the lumbar spine of an adult in the Varsinais-Suomi and Satakunta health care districts. The theoretical part of this thesis deals with the health effects of radiation, the use and supervision of radiation and organs that are sensitive to radiation. The ways for optimising are discussed generally and especially with reference to lumbar spine radiography. In addition to these the study deals with the most common projections taken in lumbar spine radiography. The previous studies associated with the subject are also discussed. The study was performed as a inquiry that was posted to workplaces. The questionnaire entailed structured and open questions. The group examined consisted of one hundred and fourteen radiographers, who work either in the Varsinais-Suomi or Satakunta health care district. 62,6% of them took part in the inquiry. When analyzing the answers descriptive statistic methods were used and the results were compared to the theoretical frame of reference. The uniformity of the answers was noticeable in the analysis. In the AP- and the side projection, the most commonly used kV- values were placed in the recommended range. None of the radiographers performed lumbar spine radiographies under the minimum distance. According to the results the use of radiation shields is the right kind. Some of the respondents leave the patient unshielded. The recording of doses is not paid much of attention. Radiographers assessed that with their expertise they can have an effect on taking re-run x-rays. Referrals were almost always considered adequate. The x-ray protocols of the two organizations that took part in the study are also dealt.