Muurit välillämme - Kuvaileva kirjallisuuskatsaus vanhemman vankeusrangaistuksen heijastumisesta lapsen hyvinvointiin
Koskinen, Inka (2021)
Koskinen, Inka
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202102162364
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202102162364
Tiivistelmä
Vanhemman vankeusrangaistus koskettaa tänä päivänä Suomessa tuhansia alaikäisiä lapsia ja
nuoria. Siitäkin huolimatta vankien lapset ovat edelleen melko näkymätön ja haavoittuva
ryhmä. Vanhemman vankeusrangaistus merkitsee vääjäämättä lapselle jonkinlaista eroa vanhemmastaan. Vaikka lapsi ei ole tehnyt rikosta, hän voi silti kokea tulleensa rangaistuksi. Aiheen
herkkyydestä ja ajankohtaisuudesta huolimatta kotimaista tieteellistä tutkimusta aiheeseen liittyen on tehty varsin vähän. Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä omaa sekä alalla työskentelevien tietoutta ja ymmärrystä vanhemman vankeusrangaistuksen heijastumisesta lapsen hyvinvointiin. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten separaatio näyttäytyy vankeusrangaistuksen yhteydessä.
Tutkimuksen taustoittamiseksi kuvataan vankeuteen liittyviä käytäntöjä sekä raameja, joiden puitteissa vangin yhteydenpito vankilan ulkopuolelle ja näin ollen lapseen on mahdollista. Teoreettinen viitekehys rakentuu lapsen hyvinvoinnin määrittelemisestä, perheen ja sen merkityksen tarkastelusta sekä lapsen ja vanhemman välisen eron heijastumisesta lapseen. Tutkimusmenetelmänä toimi kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja tiedonhaku toteutettiin manuaalihaun lisäksi ProQuest Central- ja Cinahl -tietokantoja hyödyntäen. Tutkimusaineistoksi valikoitui 12 artikkelia ja ne analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin teemoittelemalla.
Tulosten mukaan vanhemman vankeusrangaistus ja sen aiheuttama lapsen ja vanhemman välinen separaatio näyttäytyi konkreettisesti niin arjen muutoksissa kuin lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessakin. Sen lisäksi vankeus heijastui lapsen elämään mm. sosiaalisina, psyykkisinä ja emotionaalisina vaikeuksina sekä käyttäytymis- ja koulunkäynnin ongelmina. Tulokset osoittivat, että mm. leimautuminen, katkenneet kiintymyssuhteet ja sosiaaliset ongelmat lisäsivät merkittävästi lasten riskiä epäsosiaaliseen käytökseen ja mielenterveysongelmiin.
nuoria. Siitäkin huolimatta vankien lapset ovat edelleen melko näkymätön ja haavoittuva
ryhmä. Vanhemman vankeusrangaistus merkitsee vääjäämättä lapselle jonkinlaista eroa vanhemmastaan. Vaikka lapsi ei ole tehnyt rikosta, hän voi silti kokea tulleensa rangaistuksi. Aiheen
herkkyydestä ja ajankohtaisuudesta huolimatta kotimaista tieteellistä tutkimusta aiheeseen liittyen on tehty varsin vähän. Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä omaa sekä alalla työskentelevien tietoutta ja ymmärrystä vanhemman vankeusrangaistuksen heijastumisesta lapsen hyvinvointiin. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten separaatio näyttäytyy vankeusrangaistuksen yhteydessä.
Tutkimuksen taustoittamiseksi kuvataan vankeuteen liittyviä käytäntöjä sekä raameja, joiden puitteissa vangin yhteydenpito vankilan ulkopuolelle ja näin ollen lapseen on mahdollista. Teoreettinen viitekehys rakentuu lapsen hyvinvoinnin määrittelemisestä, perheen ja sen merkityksen tarkastelusta sekä lapsen ja vanhemman välisen eron heijastumisesta lapseen. Tutkimusmenetelmänä toimi kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja tiedonhaku toteutettiin manuaalihaun lisäksi ProQuest Central- ja Cinahl -tietokantoja hyödyntäen. Tutkimusaineistoksi valikoitui 12 artikkelia ja ne analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin teemoittelemalla.
Tulosten mukaan vanhemman vankeusrangaistus ja sen aiheuttama lapsen ja vanhemman välinen separaatio näyttäytyi konkreettisesti niin arjen muutoksissa kuin lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessakin. Sen lisäksi vankeus heijastui lapsen elämään mm. sosiaalisina, psyykkisinä ja emotionaalisina vaikeuksina sekä käyttäytymis- ja koulunkäynnin ongelmina. Tulokset osoittivat, että mm. leimautuminen, katkenneet kiintymyssuhteet ja sosiaaliset ongelmat lisäsivät merkittävästi lasten riskiä epäsosiaaliseen käytökseen ja mielenterveysongelmiin.