Hoitajien osaaminen Nokian terveyskeskuksen vuodeosastoilla

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa hoitajien osaamista Nokian terveyskeskuksen vuodeosastoilla. Osaamisen osa-alueista tutkimuksen kohteiksi otettiin kliiniset kädentaidot, yhteisöllisyys ja lisä- ja täydennyskoulutus. Tutkimusongelmina olivat miten hoitajat arvioivat omaa hoitotyön osaamistaan vuodeosastoilla, mitkä tekijät edistävät ja estävät hoitajien tarvitsemaa osaamista ja miten tarpeellisena hoitajat kokevat lisäkoulutuksen. Kohderyhmänä toimivat Nokian terveyskeskuksen erikoissairaanhoidon osaston ja arviointi- ja kuntoutusosaston sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja lähi- ja perushoitajat. Tutkimus toteutettiin strukturoidulla kyselylomakkeella, jossa vastausvaihtoehdot olivat aseteltu Likert- asteikolle. Kysymykset analysoitiin SPSS- ohjelmalla. Kyseessä oli kvantitatiivinen, määrällinen tutkimus.

Tutkimukseen osallistui 58 hoitajaa, joista sairaanhoitajia oli 32 ja lähi- ja perushoitajia 25. Tutkimuksesta selvisi, että molemmilla osastoilla hoitajat työskentelevät kohtalaisen hyvässä työilmapiirissä. Hoitajat ovat valmiita tukemaan työyhteisössään toistensa osaamisen kehittymistä. Hoitajat arvostavat omaa ja työtovereidensa osaamista. Lisä- ja täydennyskoulutus lisäävät hoitajien mielestä oppimista ja he haluaisivat päästä sujuvammin koulutuksiin. Kliinisissä kädentaidoissa on molemmilla osastoilla paljon hyvää osaamista, mutta joillakin osa-alueella hoitajat kokevat tarvitsevansa lisäkoulutusta. Tällaisia lisäkoulutus tarpeita ovat mm. haavan hoito, elvytys tilanteet, hätätilanteissa toimiminen, letkuravitsemus, EKG: ottaminen ja nosto- ja siirtolaitteiden käyttö.

Hoitajien ammatillista tietoa ja oppimista voisi hyödyntää enemmän osastoilla esim. konsultoiden käyttäen asiantuntijahoitajia. Lisä- ja täydennyskoulutus mahdollisuuksia tulisi tarjota kaikille tasapuolisesti. Tämän tutkimuksen tuloksia voisi hyödyntää työpaikan lisä- ja täydennyskoulutusta suunniteltaessa. Kyselyn voisi uusia muutaman vuoden sisällä uudestaan ja tutkimuksen kohteita voisi painottaa lisä- ja täydennyskoulutukseen ja kliinisiin kädentaitoihin. Mielenkiintoista voisi olla laajentaa tätä samaa tutkimusta, myös muihin terveyskeskuksiin ja vertailla sitten tuloksia keskenään. Terveyskeskuksien hoitajien osaaminen on tärkeää ja laaja-alaista, sillä terveyskeskuksiin keskitetään jatkuvasti yhä enemmän potilaiden hoitoa.

The aim of this study was to elucidate the knowledge of nurses in Nokia Health Centre wards. The study focused on clinical manual skills, social interaction, and in-service training. The research problems were how the health centre nurses evaluated their own knowledge in the wards, which factors promoted or inhibited acquiring the skills, and furthermore, how necessary the nurses experienced in-service training to be. The target group of this study consisted of registered nurses, practical nurses, and public health nurses. The data material was analysed using SPSS statistical analysis software. In this study, the theoretical elements concerning with knowledge and learning are mainly based on the analysis of the nurses’ answers. This was a quantitative study.

58 nurses in health centre wards participated in the questionnairebased study. 32 registered nurses and 25 practical nurses responded to the structured questionnaire. As a result, we found that the nurses worked in fairly good conditions in both wards. These nurses were ready to support the development of each other’s knowledge. Furthermore, these nurses also appreciated their own and their colleagues’ knowledge of nursing. In the work community, the task of the employer is to promote knowledge with reference to the development of the health centre’s knowhow in important matters by developing practices and structures which support learning. The important matters we found in this study were such as taking professional advice from expert nurses, learning from the others, and having more opportunities for in-service training. In clinical manual skills, nurses had a great deal of good know-how, but in some sectors there were requirements for further education, for example in the treatment of wounds, in resuscitation, in an emergency situation, in tube feeding, EKG, and in use of hoists or lifts.

As a result, we suggest that health centres could utilise the results of this study in planning in-service training programmes for nurses. It would be useful to carry out a survey like this in every few years and emphasise in-service training and clinical manual skills. It would also be interesting to extend this study to other health centres in Pirkanmaa region and make a comparison between them. The professional knowledge and skills of health centre’s nurses are wideranging and significant, because patients’ medical treatment is increasingly decentralised to health centres.