Pohjustavat työt hiirimallin Th2-solututkimukseen uudella poistogeenisellä hiirikannalla
Koho, Ida (2012)
Koho, Ida
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205097346
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205097346
Tiivistelmä
Th2-solut ohjaavat immuunivastetta allergiseen immuunipuolustukseen. Naiivit T-lymfosyytit voivat erilaistua erilaisiksi toiminnallisiksi immuunivasteen soluiksi ja Th2-soluksi polarisoitumisen aikaansaa pääasiassa interleukiini 4. Th2-solun erilaistumista sääteleviä transkriptiotekijöitä ovat STAT6, GATA3 ja NFIL3. STAT6:n ja GATA3:n toimintamekanismit tunnetaan jo paremmin kuin NFIL3:n. NFIL3:n roolin tärkeydestä immuunipuolustukseen yleensä on jo saatu varmuus, sillä se on ratkaiseva proteiini esimerkiksi NK-solujen kehittymisessä.
Tämän Th2-solututkimuksen tarkoituksena on ymmärtää NFIL3:n rooli Th2-solun polarisaatiossa tutkien transgeenisiä Nfil3-/- hiiriä ja se toteutetaan tarkkailemalla soluja, proteiinituotantoa, sytokiinituotantoa ja geenien ilmentymistä. Opinnäytetyöni kuitenkin rajoittuu tämän tutkimuksen alkuvalmisteluihin, sillä tutkimusmateriaalin eli tutkimushiirien määrää on toistaiseksi riittämätön. Poistogeenisten hiirien vertailuparina käytettiin normaaleja villikannan soluja ja Th2-solujen vertailuparina käytettiin Th0- tai Th1-soluja. Th-solujen toimintamekanismien, erilaistumisen ja niiden takana toimivan solusignaaliketjun tutkiminen auttaa ymmärtämään ihmisen ja eläinten immuunisysteemin toimintaa ja mahdollistaa terapeuttisten sovellusten kehittämistä. Tämä opinnäytetyö käsittelee tutkimustyön alkuvalmistelujen haasteita ja niiden ratkaisemista.
Tutkimuksen alkuvaiheeseen liittyy paljon sopivien metodien kartoittamista ja niiden optimointia. Silloin tällöin uuden asian löytäminen saattaa johtaa tutkimuksen suunnan muutokseen. Tässä tutkimuksessa tutkimusmateriaalina käytettävien poistogeenisten hiirien luultiin alunperin olevan genotyypiltään Nfil3-/-, mutta alkuperäisillä siitoshiirillä onkin ollut sekä poistogeenialleeli että villityyppialleeli. Tämä johti hiirikannan genotyypin määrittämiseen ja uuden risteytyssuunnitelman tekemiseen hiirillä, joiden genotyypit ovat Nfil3-/- , Nfil+/- ja Nfil3+/+. Muita tutkimuksen kohteita olivat solujen erilaistumisolosuhteiden optimointi ja NFIL3 proteiinin ekspressiokinetiikka. Tärkeimpiä tutkimuksessa käytettäviä metodeja olivat PCR, agaroosigeelielektroforeesi, intrasellulaarinen sytokiinien värjäys ja virtaussytometria sekä western blot.
Tämän Th2-solututkimuksen tarkoituksena on ymmärtää NFIL3:n rooli Th2-solun polarisaatiossa tutkien transgeenisiä Nfil3-/- hiiriä ja se toteutetaan tarkkailemalla soluja, proteiinituotantoa, sytokiinituotantoa ja geenien ilmentymistä. Opinnäytetyöni kuitenkin rajoittuu tämän tutkimuksen alkuvalmisteluihin, sillä tutkimusmateriaalin eli tutkimushiirien määrää on toistaiseksi riittämätön. Poistogeenisten hiirien vertailuparina käytettiin normaaleja villikannan soluja ja Th2-solujen vertailuparina käytettiin Th0- tai Th1-soluja. Th-solujen toimintamekanismien, erilaistumisen ja niiden takana toimivan solusignaaliketjun tutkiminen auttaa ymmärtämään ihmisen ja eläinten immuunisysteemin toimintaa ja mahdollistaa terapeuttisten sovellusten kehittämistä. Tämä opinnäytetyö käsittelee tutkimustyön alkuvalmistelujen haasteita ja niiden ratkaisemista.
Tutkimuksen alkuvaiheeseen liittyy paljon sopivien metodien kartoittamista ja niiden optimointia. Silloin tällöin uuden asian löytäminen saattaa johtaa tutkimuksen suunnan muutokseen. Tässä tutkimuksessa tutkimusmateriaalina käytettävien poistogeenisten hiirien luultiin alunperin olevan genotyypiltään Nfil3-/-, mutta alkuperäisillä siitoshiirillä onkin ollut sekä poistogeenialleeli että villityyppialleeli. Tämä johti hiirikannan genotyypin määrittämiseen ja uuden risteytyssuunnitelman tekemiseen hiirillä, joiden genotyypit ovat Nfil3-/- , Nfil+/- ja Nfil3+/+. Muita tutkimuksen kohteita olivat solujen erilaistumisolosuhteiden optimointi ja NFIL3 proteiinin ekspressiokinetiikka. Tärkeimpiä tutkimuksessa käytettäviä metodeja olivat PCR, agaroosigeelielektroforeesi, intrasellulaarinen sytokiinien värjäys ja virtaussytometria sekä western blot.