Alnus-suvun Kumpulan kantojen mikrolisäys

Abstract

Mikrolisäyksen avulla saadaan perimältään samanlaisia kasveja. Se on tehokas lisäystapa, kunhan kasvilajille sopiva mikrolisäysmenetelmä tiedetään. Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa on kasvikantoja, joita sinne on saatu esimerkiksi ulkomaille suuntautuneiden kasvien keruumatkojen tuloksena. Leppäkantoja oli 64 ja ne haluttaisiin säilyttää elossa. Mikrolisäys sopisi siihen tarkoitukseen hyvin, kunhan sopiva menetelmä olisi tiedossa.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia tervalepän (Alnus glutinosa), kamtsatkanlepän (A. hirsuta var. sibirica), lännenharmaalepän (A. incana subsp. tenuifolia), japaninlepän (A. japonica), sahalininlepän (A. maximowiczii), oregoninlepän (A. rubra), amerikanharmaalepän (A. rugosa), sitkanlepän (A. sinuata) ja kahden pensaslepän (A. viridis ja A. viridis subsp. viridis) mikrolisäystä. Tavoitteena oli löytää toimiva sterilointimenetelmä, aloitusalusta ja monistusalusta lisättäville leppälajeille. Lisäysmateriaali haettiin Kumpulan kasvitieteellisestä puutarhasta 7.5.2008 ja mikrolisäys suoritettiin Lepaan mikrolisäyslaboratoriossa.

Joidenkin leppälajien mikrolisäyksestä löytyy tietoa kirjallisuudesta ja sen pohjalta valittiin käytetyt ravintoalustat. Aloitusalustoina kokeiltiin kolmea MS-alustaa, kasvihormonina oli BAP. Monistusalustoja oli kaksi, joista toinen MS-alusta ja toinen WPM-alusta. Sterilointimenetelmiä oli neljä, joissa NaOCl –pitoisuus ja vaikutusaika vaihtelivat. Lopulta käytettiin vain yhtä sterilointia, koska se näytti olevan toimivin. Siinä 1 % NaOCl:n vaikutusaika oli 10 minuuttia.

Onnistumisessa oli eroja eri leppälajien kesken, eikä kaikkia saatu lisättyä. Aloitusalustoista parhaalta vaikutti MS + BAP 0,5 mg/l, mutta eroa ei ollut paljon verrattuna alustaan MS + BAP 1 mg/l. Monistusalustana MS + BAP 0,5 mg/l ei toiminut. WPM + BAP 0,5 mg/l + IAA 0,5 mg/l toimi joillakin lajeilla kohtalaisesti. Toisenlaista WPM-alustaa voisi olla hyödyllistä kokeilla.

Plants similar by their genotype can be made with micropropagation. In Kumpula Botanic Garden there are plant populations that have been obtained, for example, as results of plant field trips abroad. There were 64 alder populations and they are to be kept alive. Micropropagation would be suitable for the purpose as long as an appropriate method was known.

The purpose of the thesis was to study micropropagation of the European alder (Alnus glutinosa), the Siberian alder (A. hirsuta var. sibirica), the mountain alder (A. incana subsp. tenuifolia), the Japanese alder (A. japonica), the A. maximowiczii, the red alder (A. rubra), the speckled alder (A. rugosa), the Sitka alder (A. sinuata) and two green alders (A. viridis and A. viridis subsp. viridis). The goal was to find a functional sterilization method, initiation medium and propagation medium for the alder species to be propagated. The propagation material was retrieved from Kumpula Botanic Garden on 7 May 2008 and the micropropagation was carried out in the micropropagation laboratory of Lepaa.

Information on the micropropagation of some alder species can be found in literature and the mediums used were chosen based on that. Three MS mediums were tested as initiation mediums. The plant hormone used was BAP. Two propagation mediums were used, one being an MS medium, and the second a WPM medium. There were four sterilization methods where the content and the duration of action of NaOCl were varying. Eventually only one sterilization method was used because it appeared to be the most workable one. In that method the duration of action for 1% of NaOCl was 10 minutes.

There were differences in the success between the different alder species and all of them could not be propagated. MS + BAP 0.5 mg/l seemed to be the best initiation medium but there was not much difference with the medium MS + BAP 1 mg/l. MS + BAP 0.5 mg/l did not work as a propagation medium. WPM + BAP 0.5 mg/l + IAA 0.5 mg/l worked moderately for some species. It could be useful to try out a different WPM medium.