Saattohoitopotilaiden kivun kokemisen, hoidon ja hoidon vaikuttavuuden arvioinnin kirjaaminen YPTH:n vuodeosastopalveluissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa saattohoitopotilaiden kivun kokemisen arvioinnin, kivun hoidon toteuttamisen, sekä hoidon vaikuttavuuden arvioinnin kirjaamista Ylä-Pirkanmaan terveydenhuoltoalueen vuodeosastopalveluissa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan myöhemmin laatia ohjeistus kohdeosastoille siitä, miten saattohoitopotilaan kipua ja sen hoitoa tulisi kirjata.

Opinnäytetyö tehtiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Kohdejoukko oli Mäntän sairaalan sekä Ruoveden terveyskeskuksen kahden vuodeosaston potilasasiakirjat. Otoksena oli viiden saattohoidossa olevan potilaan asiakirjoista neljän viikon kirjaukset välillä 29.12.2011 – 8.3.2012. Aineisto oli hankittu osastoilla käytössä olevasta Mediatrista, ja sen keräämisen toteuttivat kohdeosastojen osastonhoitajat kevään aikana. Aineisto analysoitiin käyttäen deduktiivista sisällönanalyysiä.

Aineistossa kipua arvioitiin eniten kuvailemalla saattohoitopotilaan eleitä, ilmeitä ja ääntelyitä. Toiseksi eniten löytyi kirjauksia, joissa potilas oli itse kertonut kivuistaan. Paljon oli myös kirjauksia, joissa hoitaja oli vain saanut sellaisen vaikutelman, että potilas oli kivuliaan tai kivuttoman oloinen, ilman tarkempaa selvitystä. Kivun lääkehoito oli lähes aina kirjattu ”Lisälääkitys” –otsikon perään, johon oli merkitty lääke, määrä, antotapa ja kellon aika. Lääkkeetöntä kivunhoitoa oli kirjattu ainoastaan asentohoidon ja happihoidon osalta, ja sitäkin niukasti. Hoidon vaikuttavuutta oli monesti arvioitu vertailemalla potilaan olotilaa hoitoa edeltäneeseen olotilaan. Nukahtaminen oli yleisin hoidon hyvän vasteen merkki. Välillä oli vain todettu lääkkeen auttaneen ilman, että asiaa olisi selvitetty tarkemmin.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että kivun arvioinnin ja kivun hoidon vaikuttavuuden arvioinnin kirjaaminen YPTH:n vuodeosastopalveluissa on puutteellista. Kirjauksissa oli erittäin suuria eroja; ne vaihtelivat kattavista arvioinneista yksinkertaisiin oletuksiin tai toteamuksiin potilaan kivusta. Lääkehoidon toteutuksen kirjaaminen oli selkeää ja johdonmukaista, ja se noudatti lähes aina samaa kaavaa.

The purpose of this thesis was to collect information on the written reporting of pain treatment with terminal care patients. The information for the study was gathered by the head nurses of wards in the hospital of Mänttä and the health care centre of Ruovesi. The gathered data of five patients was then analyzed using qualitative content analysis with deductive approach.

The results of this study suggest that the written reports on pain management in Mänttä and Ruovesi wards lack some of the required information, especially when it comes to pain assessment and evaluation of the given treatment. Pain management with analgesics was reported as should in almost all cases. Other types of pain treatment, such as giving oxygen or mental support, were reported only occasionally.

The findings indicate that knowledge of correct reporting should be taught more, especially when it comes to reporting pain. More detailed education about written reporting should possibly be included already in the curriculums of the universities, to ensure that nurses have the required skills of reporting when they finish their studies and enter the working life.