Dementoituneen potilaan kivunhoitotyö : Kysely Jämsän laitoshoidon hoitohenkilökunnalle

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata henkilökunnalle suunnatun kyselyn avulla, miten Jämsän vanhushoidon hoitotyöntekijät toteuttavat dementoituneen potilaan kivun hoitotyötä. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa dementoituneen potilaan kivun arvioinnista, kirjaamisesta ja hoidosta, jota Jämsän vanhusten laitoshoidon hoitotyöntekijät voivat hyödyntää kivunhoitotyössä.

Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Opinnäytetyön aineisto kerättiin marras-joulukuun 2011 välisenä aikana kyselylomakkeella. Kohderyhmänä olivat sairaanhoitajat ja perus-/lähihoitajat Jämsän Lukkoilankodissa, Dementiakoti Lammenrannassa, Linnankartanossa sekä vuodeosastoilla 11 ja 12. Kyselylomake koostui 42 strukturoidusta väittämästä ja viidestä avoimesta kysymyksestä. Kyselylomakkeita oli 205 kappaletta joista 74:n vastattiin, joten vastausprosentiksi muodostui 36,1 %.

Opinnäytetyön aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Opinnäytetyön tulosten perusteella hoitotyöntekijät osasivat mielestään arvioida dementoituneen potilaan kipua riittävän hyvin. Kivun arviointia pidettiin kuitenkin vaikeana ja dementoituneen kivun ilmaisua epäselvänä. Tärkeimpänä potilaan kivun arviointimenetelmänä vastaajat pitivät potilaan omaa arviota kivustaan ja sitä pidettiin luotettavana arviointina. Kipua arvioitiin kipukäyttäytymisen avulla sekä myös potilaassa fyysisesti nähtävien muutosten ja mitattavien fysiologisten muutosten ( RR, syke) avulla. Hoitotyöntekijät kokivat dementoituneen potilaan kivun alihoidettuna, sekä arvioinnin ja kirjaamisen riittämättömänä työpaikoillaan. Kiireen, henkilökunnan vaihtuvuuden ja hoitotyöntekijän kokemattomuuden koettiin heikentävän dementoituneen potilaan kivun arviointia. Kipumittarit eivät tulosten mukaan ole suosittuja ja niitä käyttää erittäin pieni osa kyselyyn vastanneista.

Opinnäytetyön tulosten perusteella potilaan kivusta kirjattiin säännöllisesti ja vastaajista kaikki kertoivat kirjaavansa potilaan kivusta ennen kipulääkkeen antoa ja enemmistö kirjasi myös kipulääkkeen annon jälkeen. Muutoksista potilaan kivussa kirjattiin myös hyvin, kuitenkin vastaajista kolmannes piti potilaan kivun kirjaamista riittämättömänä. Opinnäytetyön tulosten perusteella hoitajilla on omasta mielestään riittävät tiedot kipulääkkeiden sivuvaikutuksista. Opioideja pidettiin haitallisina dementoituneelle ja samalla ajateltiin, että opioideihin liittyy edelleen paljon pelkoa ja virheellisiä käsityksiä. Lumelääkkeiden käyttöä ei nähty perustelluksi dementoituneen kivun hoidossa.

Opinnäytetyön tulosten perusteella dementoituneen potilaan kivun hoitotyön toteutumiseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

This study discusses how nursing employees evaluate, record and treat pain of patients with diagnosed dementia in geriatric institutions at city of Jämsä. The goal of this study is to gather information of pain evaluation, recording and treatment to benefit nursing employees in geriatric institutions at city of Jämsä on their treatment to pain.

On this study qualitative research method was used. The data for this study was collected by questionnaire during November and December of 2011. Target group was nurses and practical nurses in Lukkoilakoti, Dementiakoti Lammenranta, Linnakartano and wards 11 and 12 in hospital of Jämsä. The questionnaire consisted of 42 structured arguments and five open questions. 74 questionnaires of 205 delivered were answered, answer percentage was 36,1. The data of this study was analyzed by means of statistical methods.

According to this research nursing employees thought they could evaluate pain of patients with diagnosed dementia well enough. Pain evaluation was however considered difficult, and pain expression of patients with diagnosed dementia was considered unclear. The most important method to evaluate pain of the patient answerers considered patients own evaluation of their pain. This was also considered as a reliable evaluation of pain. Pain was evaluated by means of behaviour to the pain. Physical changes of patients and measurable physiological changes (blood pressure and pulse) were also used to evaluate patients pain. Nursing employees thought pain of patients with diagnosed dementia was under-treated, evaluation and recording was inadequate at their workplaces. Pain evaluation of patients with diagnosed dementia was considered weakened because of hurry, turnover of personnel and inexperience of nursing employee. Meters for pain, according to this research, were not popular and only very small amount of answerers used them regularly.

According to this research patients pain was recorded regularly, and all answerers recorded patients pain before dosing painkillers. Majority of answerers recorded patients pain also after dosing painkillers. Changes in patients pain were also well recorded, however one third of answerers considered recording patients pain inadequate. Nursing employees considered to have adequate knowledge of side-effects of painkillers. Opioids were considered harmful for patients with diagnosed dementia, simultaneously a lot of fear and incorrect opinions were considered to relate opioids. To use placebo in pain treatment of patients with diagnosed dementia was not seen justifiable.

According to this research more attention to pain treatment of patients with diagnosed dementia should be attached.