Lypsylehmien kestävyyteen vaikuttavat tekijät
Uusitalo, Emmi (2012)
Uusitalo, Emmi
Hämeen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205239384
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205239384
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni on tehty toimeksiantajan, Faba osk:n, luovuttaman aineiston avulla. Työn tarkoituksena oli kartoittaa tekijöitä ja ominaisuuksia, jotka tukevat lypsylehmän pitkäikäisyyttä ja kestävyyttä.
Työn teoriaosassa käsitellään kattavasti jalostustoimijoita, jalostettavia ominaisuuksia, kestävyyden mukanaan tuomia hyötyjä ja tekijöitä kestävyyden parantamisen tueksi. Tutkimusosassa tarkasteltiin tuotosseurantatiedoista koostettua aineistoa. Aineiston analysointiin käytettiin ristiintaulukointia, varianssianalyysia sekä tilastollisten merkitsevyyksien testejä.
Tutkimustulosten perusteella kestävä lehmä poikii 21 - 24 kuukauden iässä. Kestävän lehmän rakenne on pääosin keskivertoa parempi, mutta etenkin utareen kiinnityksien, muodon ja keskisiteen sekä sorkkakulman, kinnerlaadun ja luustonlaadun parantamiseen tulee panostaa. Kestävän eläimen vetimien paksuus ja pituus sekä rungon kapasiteetti voi olla ensikkona vielä hieman vaillinainen, sillä nämä ominaisuudet muuttuvat tuotosrasituksen myötä optimaaliselle tasolle eläimen vanhetessa.
Utareen muoto, etukiinnitys, takakiinnityksen korkeus, utareen tasapaino sekä keskiside heikkenevät merkittävimmin tuotosvuosien tuoman rasituksen myötä. Utarekokonaisuuden ylläpitämisen lisäksi siirtymävaihe hiehosta lehmäksi kaipaa huolellisempaa ja parempaa toteutusta.
Jalostustavoitteiden kartoituksesta huolimatta pääpaino kestävyyden parantamiseksi on edelleen ympäristötekijöiden optimaalisuudella.
Työn teoriaosassa käsitellään kattavasti jalostustoimijoita, jalostettavia ominaisuuksia, kestävyyden mukanaan tuomia hyötyjä ja tekijöitä kestävyyden parantamisen tueksi. Tutkimusosassa tarkasteltiin tuotosseurantatiedoista koostettua aineistoa. Aineiston analysointiin käytettiin ristiintaulukointia, varianssianalyysia sekä tilastollisten merkitsevyyksien testejä.
Tutkimustulosten perusteella kestävä lehmä poikii 21 - 24 kuukauden iässä. Kestävän lehmän rakenne on pääosin keskivertoa parempi, mutta etenkin utareen kiinnityksien, muodon ja keskisiteen sekä sorkkakulman, kinnerlaadun ja luustonlaadun parantamiseen tulee panostaa. Kestävän eläimen vetimien paksuus ja pituus sekä rungon kapasiteetti voi olla ensikkona vielä hieman vaillinainen, sillä nämä ominaisuudet muuttuvat tuotosrasituksen myötä optimaaliselle tasolle eläimen vanhetessa.
Utareen muoto, etukiinnitys, takakiinnityksen korkeus, utareen tasapaino sekä keskiside heikkenevät merkittävimmin tuotosvuosien tuoman rasituksen myötä. Utarekokonaisuuden ylläpitämisen lisäksi siirtymävaihe hiehosta lehmäksi kaipaa huolellisempaa ja parempaa toteutusta.
Jalostustavoitteiden kartoituksesta huolimatta pääpaino kestävyyden parantamiseksi on edelleen ympäristötekijöiden optimaalisuudella.