Mynä- ja Hirvijoen kunnostustarveselvitys
Narkiniemi, Janne (2012)
Narkiniemi, Janne
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205229259
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205229259
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on tehty osana Varsinais-Suomen virtavesien kunnostustarveselvitys -hanketta. Sen tavoitteena oli kartoittaa meritaimenen lisääntymiselle suotuisien alueiden nykytilaa ja kunnostustarvetta Aura-, Hirvi-, Laa- ja Mynäjoessa sekä luoda pohjaa työlle meritaimenen luonnonkierron palauttamiseksi kyseisiin jokiin.
Yhteistyökumppaneina hankkeessa olivat Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Kalatalouspalvelut-ryhmä, Lounais-Suomen kalastusalue, Saaristomeren vetouistelijat ry ja West Coast Trolling Team. Alueelle ei aiemmin ole tehty näin kattavaa ja laajaa selvitystä, joten hankkeelle oli tarvetta. Tämän lisäksi meritaimenkantojen heikko tila Suomessa on aiheena ajankohtainen. Tässä opinnäytetyössä on hankkeen tuloksia tarkasteltu Mynä- ja Hirvijoen osalta.
Menetelminä hankkeessa käytettiin maastokartoituksia ja sähkökalastuksia. Sähkökalastukset suoritettiin kvalitatiivisesti kuudella koealalla Mynäjoen vesistössä ja 11 koealalla (8 koskesta) Hirvijoen vesistössä. Niiden tavoitteena oli saada kuva jokien kalastosta. Kartoituksista saatujen tuloksien perusteella Mynäjoen vesistössä on koskipinta-alaa 2,6 ja Hirvijoessa vastaavasti 2,3 ha.
Sähkökalastuksien perusteella Mynäjoen vesistössä on kalojen elinvoimaisuutta rajoittavia tekijöitä. Johtopäätös on tehty saaliin vähäisen määrän ja lajikirjon perusteella. Tulosten perusteella Mynäjoen yläosaa kuitenkin asuttaa pieni taimenpopulaatio. Jatkotoimenpiteiksi on esitetty kyseisen populaation lisääntymisalueiden ja elinympäristön kartoitusta sähkökalastuksin, jotta tulevaisuuden kunnostukset kyettäisiin kohdentamaan tarkemmin niiden elinvoimaisuuden vahvistamiseksi. Mynäjoen vesistön ongelmat liittyvät ajoittain heikkoon vedenlaatuun, perattuihin koskiin, suuriin virtaamavaihteluihin sekä soraikkojen vähäiseen määrään. Mynäjoen vesistössä ei kuitenkaan havaittu taimenen merivaellusta estäviä nousuesteitä, joten potentiaali meritaimenen koko elinkiertoon on jo olemassa.
Hirvijoessa ei sähkökalastusten perusteella ole taimenta, joten se tulisi palauttaa vesistöön istutuksilla. Tämä nostaisi Hirvijoen profiilia niin virkistyskäytön, lajistollisen monimuotoisuuden kuin kalataloudellisten seikkojenkin kannalta. Hirvijoen vesistössä oletetut meritaimenen menestymistä rajoittavat tekijät liittyvät suuriin virtaamavaihteluihin, nousuesteisiin sekä lieviin ongelmiin vedenlaadussa. Hirvijoen koskissa ei kuitenkaan paikallisesti ole mainittavaa kunnostustarvetta, mutta nousuesteet tulisi joko purkaa tai muokata kalojen ohitettaviksi. Molempia jokia yhdistää vähäjärvisyys, valuma-alueen koostumus ja maankäyttö sekä vähäinen pohjaveden määrä. Selvityksessä onkin molempien jokien valuma-alueille esitetty tehtäväksi laajoja vesiensuojelutoimenpiteitä ja entistä aktiivisempaa vedenlaatuseurantaa.
Yhteistyökumppaneina hankkeessa olivat Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Kalatalouspalvelut-ryhmä, Lounais-Suomen kalastusalue, Saaristomeren vetouistelijat ry ja West Coast Trolling Team. Alueelle ei aiemmin ole tehty näin kattavaa ja laajaa selvitystä, joten hankkeelle oli tarvetta. Tämän lisäksi meritaimenkantojen heikko tila Suomessa on aiheena ajankohtainen. Tässä opinnäytetyössä on hankkeen tuloksia tarkasteltu Mynä- ja Hirvijoen osalta.
Menetelminä hankkeessa käytettiin maastokartoituksia ja sähkökalastuksia. Sähkökalastukset suoritettiin kvalitatiivisesti kuudella koealalla Mynäjoen vesistössä ja 11 koealalla (8 koskesta) Hirvijoen vesistössä. Niiden tavoitteena oli saada kuva jokien kalastosta. Kartoituksista saatujen tuloksien perusteella Mynäjoen vesistössä on koskipinta-alaa 2,6 ja Hirvijoessa vastaavasti 2,3 ha.
Sähkökalastuksien perusteella Mynäjoen vesistössä on kalojen elinvoimaisuutta rajoittavia tekijöitä. Johtopäätös on tehty saaliin vähäisen määrän ja lajikirjon perusteella. Tulosten perusteella Mynäjoen yläosaa kuitenkin asuttaa pieni taimenpopulaatio. Jatkotoimenpiteiksi on esitetty kyseisen populaation lisääntymisalueiden ja elinympäristön kartoitusta sähkökalastuksin, jotta tulevaisuuden kunnostukset kyettäisiin kohdentamaan tarkemmin niiden elinvoimaisuuden vahvistamiseksi. Mynäjoen vesistön ongelmat liittyvät ajoittain heikkoon vedenlaatuun, perattuihin koskiin, suuriin virtaamavaihteluihin sekä soraikkojen vähäiseen määrään. Mynäjoen vesistössä ei kuitenkaan havaittu taimenen merivaellusta estäviä nousuesteitä, joten potentiaali meritaimenen koko elinkiertoon on jo olemassa.
Hirvijoessa ei sähkökalastusten perusteella ole taimenta, joten se tulisi palauttaa vesistöön istutuksilla. Tämä nostaisi Hirvijoen profiilia niin virkistyskäytön, lajistollisen monimuotoisuuden kuin kalataloudellisten seikkojenkin kannalta. Hirvijoen vesistössä oletetut meritaimenen menestymistä rajoittavat tekijät liittyvät suuriin virtaamavaihteluihin, nousuesteisiin sekä lieviin ongelmiin vedenlaadussa. Hirvijoen koskissa ei kuitenkaan paikallisesti ole mainittavaa kunnostustarvetta, mutta nousuesteet tulisi joko purkaa tai muokata kalojen ohitettaviksi. Molempia jokia yhdistää vähäjärvisyys, valuma-alueen koostumus ja maankäyttö sekä vähäinen pohjaveden määrä. Selvityksessä onkin molempien jokien valuma-alueille esitetty tehtäväksi laajoja vesiensuojelutoimenpiteitä ja entistä aktiivisempaa vedenlaatuseurantaa.