Stressi ja siitä palautuminen ensihoidossa
Kotiaho, Antti (2012)
Kotiaho, Antti
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205188714
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205188714
Tiivistelmä
Ajoittainen ja lyhytkestoinen stressi on ihmiselle hyväksi, koska se parantaa suoritus- ja toimintakykyä. Mikäli elimistö ei pääse palautumaan tästä tilasta, se joutuu ylikuormitustilaan, jonka seurauksena syntyy krooninen stressitila. Ensihoito on psyykkisesti ja fyysisesti raskasta, tarkkuutta ja nopeaa päätöksentekoa vaativaa, jatkuvassa valmiustilassa olemista ja hoitoympäristöltään muuttuvaa työtä. Muun muassa nämä asiat altistavat työntekijän stressitilaan.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten 24 tunnin työvuoro vaikuttaa sairaankuljettajien stressitasoon. Tutkimusaineistona käytetyt sykevälimittaukset toteutettiin Äänekosken paloasemalla kesällä 2011. Mitatut datat purettiin Firstbeat Technologies Oy:n kehittämällä hyvinvointianalyysiohjelmalla. Tutkimukseen osallistui seitsemän henkilöä, heistä neljä oli ensihoitajia sekä kolme pelastajia. Mittausjakso aloitettiin työvuoroa edeltävänä iltana ja lopetettiin toisena työvuoron jälkeisenä vapaapäivänä.
Tutkimustulosten mukaan viiden tutkittavan palautumistaso nousi työvuoroa edeltävänä yönä. Kaikilla tutkittavilla palautumistaso lähti laskuun heräämisen jälkeen jo ennen työvuoron alkua. Työvuoron alettua palautumistaso jatkoi laskuaan, mutta työvuorossa nukuttu unijakso nosti palautumistasoa kuudella tutkittavalla keskimäärin 36 yksikköä. Työvuoron loppuessa kahden tutkittavan palautumistaso oli korkeampi kuin työvuoron alussa. Viidellä tutkittavalla palautumistaso oli laskenut. Vuorokauden kuluttua työvuoron päättymisestä neljän tutkittavan palautumistaso oli vielä matalampi kuin työvuoron päättyessä.
Vapaapäivänä tapahtunut palautuminen ajoittui pääasiassa yöunen aikana. Kahdella tutkittavalla tapahtui palautumista myös päivän aikana. Sekä työvuorossa että vapaapäivänä nukutun yöunen pituuden ja palautumisen suuruuden välillä ei ollut yhteyttä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten 24 tunnin työvuoro vaikuttaa sairaankuljettajien stressitasoon. Tutkimusaineistona käytetyt sykevälimittaukset toteutettiin Äänekosken paloasemalla kesällä 2011. Mitatut datat purettiin Firstbeat Technologies Oy:n kehittämällä hyvinvointianalyysiohjelmalla. Tutkimukseen osallistui seitsemän henkilöä, heistä neljä oli ensihoitajia sekä kolme pelastajia. Mittausjakso aloitettiin työvuoroa edeltävänä iltana ja lopetettiin toisena työvuoron jälkeisenä vapaapäivänä.
Tutkimustulosten mukaan viiden tutkittavan palautumistaso nousi työvuoroa edeltävänä yönä. Kaikilla tutkittavilla palautumistaso lähti laskuun heräämisen jälkeen jo ennen työvuoron alkua. Työvuoron alettua palautumistaso jatkoi laskuaan, mutta työvuorossa nukuttu unijakso nosti palautumistasoa kuudella tutkittavalla keskimäärin 36 yksikköä. Työvuoron loppuessa kahden tutkittavan palautumistaso oli korkeampi kuin työvuoron alussa. Viidellä tutkittavalla palautumistaso oli laskenut. Vuorokauden kuluttua työvuoron päättymisestä neljän tutkittavan palautumistaso oli vielä matalampi kuin työvuoron päättyessä.
Vapaapäivänä tapahtunut palautuminen ajoittui pääasiassa yöunen aikana. Kahdella tutkittavalla tapahtui palautumista myös päivän aikana. Sekä työvuorossa että vapaapäivänä nukutun yöunen pituuden ja palautumisen suuruuden välillä ei ollut yhteyttä.