Stressi ja siitä palautuminen ensihoidossa

Abstract

Ajoittainen ja lyhytkestoinen stressi on ihmiselle hyväksi, koska se parantaa suoritus- ja toimintakykyä. Mikäli elimistö ei pääse palautumaan tästä tilasta, se joutuu ylikuormitustilaan, jonka seurauksena syntyy krooninen stressitila. Ensihoito on psyykkisesti ja fyysisesti raskasta, tarkkuutta ja nopeaa päätöksentekoa vaativaa, jatkuvassa valmiustilassa olemista ja hoitoympäristöltään muuttuvaa työtä. Muun muassa nämä asiat altistavat työntekijän stressitilaan.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten 24 tunnin työvuoro vaikuttaa sairaankuljettajien stressitasoon. Tutkimusaineistona käytetyt sykevälimittaukset toteutettiin Äänekosken paloasemalla kesällä 2011. Mitatut datat purettiin Firstbeat Technologies Oy:n kehittämällä hyvinvointianalyysiohjelmalla. Tutkimukseen osallistui seitsemän henkilöä, heistä neljä oli ensihoitajia sekä kolme pelastajia. Mittausjakso aloitettiin työvuoroa edeltävänä iltana ja lopetettiin toisena työvuoron jälkeisenä vapaapäivänä.

Tutkimustulosten mukaan viiden tutkittavan palautumistaso nousi työvuoroa edeltävänä yönä. Kaikilla tutkittavilla palautumistaso lähti laskuun heräämisen jälkeen jo ennen työvuoron alkua. Työvuoron alettua palautumistaso jatkoi laskuaan, mutta työvuorossa nukuttu unijakso nosti palautumistasoa kuudella tutkittavalla keskimäärin 36 yksikköä. Työvuoron loppuessa kahden tutkittavan palautumistaso oli korkeampi kuin työvuoron alussa. Viidellä tutkittavalla palautumistaso oli laskenut. Vuorokauden kuluttua työvuoron päättymisestä neljän tutkittavan palautumistaso oli vielä matalampi kuin työvuoron päättyessä. Vapaapäivänä tapahtunut palautuminen ajoittui pääasiassa yöunen aikana. Kahdella tutkittavalla tapahtui palautumista myös päivän aikana. Sekä työvuorossa että vapaapäivänä nukutun yöunen pituuden ja palautumisen suuruuden välillä ei ollut yhteyttä.

Intermittent stress of short duration is good for people, because it improves one’s ability to perform and function. If a person cannot recover from this stress mode, the body will go into a state of “over-load” and, as a consequence, develop a state of chronic stress. Paramedic nursing is psychologically and physically straining involving a constant demand of full awareness and fast decision making, as well as being on call in a constantly changing working environment. All this, among other things, contributes to the stress factor.

The purpose of this thesis was to examine how a 24hr work shift affects paramedics’ and rescuers’ stress tolerance. The research data was collected as heart rate measurements at the Äänekoski Fire and Rescue Station in the summer of 2011. The data was fed into a well- being analysis-program that was developed by Firstbeat Technologies Ltd. Seven subjects, four paramedics and three rescuers, participated in the study. The measurement period began in the evening before the subjects’ work shift and ended on a day-off after two working shifts.

According to the results, five of the subjects’ recovery levels rose during the night before the work shift. All of the subjects’ recovery levels started dropping after waking up and before starting work. Once at work the recovery level kept dropping, but after having a nap at work, the recovery level of six subjects rose with 36 units on average. After the work shift two of the subjects’ recovery levels were higher than before starting work, and five of the subjects’ recovery levels had dropped. 24hrs after the work shift, four of the subjects’ recovery levels were even lower than when the shift ended. Recovery during a day-off mainly coincided with sleeping during the night. With two of the subjects, recovery also took place during the day. There seemed to be no connection between the number of sleeping hours and the recovery levels during either during work days or days-off.