Osuuskuntien potentiaalin hyödyntäminen kestävän kehityksen haasteiden ratkaisemisessa alueellisissa innovaatioekosysteemeissä

Abstract

Elämme keskellä globaalia kestävyyskriisiä. Kriisin ytimessä on valtava joukko ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia haasteita, joiden ratkaiseminen vaatii uudenlaista, kokonaisvaltaista ajattelua ja lähestymistapaa. Kestävän kehityksen haasteita on lähdetty ratkaisemaan Agenda 2030 -toimenpideohjelmalla, jonka tavoitteet velvoittavat ja ohjaavat kaikkia YK:n jäsenmaita. Lähtökohtaisesti ohjelma ohjaa toimintaa kansallisella tasolla, mutta monia haasteita on ratkottava myös alueellisesti ja paikallisesti. On arvioitu, että Suomessa jopa yli kaksi kolmasosaa kestävän kehityksen haasteista ratkaistaan alue- ja paikallistasolla.

Kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals: SDGt) ovat luonteeltaan systeemisiä ja kompleksisia, joten ratkaisuja on haettava innovaatiotoiminnan keinoin ja erilaiset toimijat osallistavalla laajalla yhteistyöllä. Nämä yhteiskunnallisen innovaatiotoiminnan haasteet tunnistetaan Suomessa jokseenkin hyvin, mutta niihin liittyviä mahdollisuuksia on toistaiseksi hyödynnetty vasta varsin vähän alue- ja paikallistasolla.

Tutkimus tarkasteli kestävän kehityksen haasteiden rataisemista SDG-lähtöisesti alueellisten innovaatioekosysteemien ja -alustojen kontekstissa. Tutkimusaihetta lähestyttiin osuuskuntien tulokulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa osuuskuntien vahvuuksia ja mahdollisuuksia ja selvittää, miten osuukuntien potentiaalia olisi mahdollista hyödyntää kestävän kehityksen haasteiden ratkaisemisessa alueellisissa innovaatioekosysteemeissä. Tutkimuksen avulla pyrittiin myös lisäämään yleistä tietoa kestävä kehitys -lähtöisestä avoimesta innovaatiotoiminnasta alueellisesti ja paikallisesti.

Tuloksena tutkimus tuotti ehdotuksia strategisen ja käytännön tason toimenpiteistä, joilla osuuskunnat voivat lisätä valmiuksiaan sekä ottaa asteittain haltuun nykyistä vaikuttavampaa roolia ja toimintatapoja kestävässä kehityksessä. Toimenpide-ehdotuksia esitellään myös korkeakouluille. Toimenpiteiden kautta ne voivat proaktiivisesti mahdollistaa ja lisätä toimijoiden välistä innovaatioyhteistyötä alue- ja paikallistasolla. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Haastateltavina oli neljä osuuskunnallista ja kolme julkista toimijaa. Haastateltavat edustivat kattavaa näkemystä ja osaamista osuustoiminnasta, kestävästä kehityksestä sekä innovaatioekosysteemeistä ja -alustoista. Tutkimusaineiston luokittelussa, analysoinnissa ja tulkinnassa hyödynnettiin taulukointia ja tiedon visualisointia.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että osuuskunnilla on merkittäviä mahdollisuuksia kestävän kehityksen haasteiden ratkaisemisessa alueellisissa innovaatioekosysteemeissä. Tämän mahdollistavat osuuskuntien ainutlaatuiset vahvuudet ja toiminnan ominaispiirteet. Tutkimus vahvistaa myös aikaisempien tutkimuksien tuloksia siitä, että alueellisilla ja paikallisilla julkisilla toimijoilla, kaupunkien lisäksi korkeakouluilla, on keskeinen rooli yhteiskunnallisessa innovaatiotoiminnassa. Tutkimus tuo esiin korkeakoulujen uutta roolia alueellisena/paikallisena innovaatioalustana. Tässä vasta kehkeytymässä olevassa roolissaan korkeakoulut voivat käytännön tekojen ja rakentamansa infrastruktuurin kautta luoda nykyistä paremmat puitteet alueen innovaatioekosysteemitoimijoiden väliselle yhteistoiminnallisuudelle - ja näin vauhdittaa ratkaisujen löytämistä Agenda 2030 -tavoitteisiin.