Aikaa etsimässä, elämää kuvaamassa : kokemuksellisen ajan ilmentäminen maalaustaiteessa
Posti, Riitta (2020)
Posti, Riitta
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103022832
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103022832
Tiivistelmä
Tutkimuksellisen opinnäytetyön aihe on ajan ja ajallisuuden, erityisesti kokemuksellisen ajan käsittely ja ilmentäminen maalaustaiteessa. Aikakäsitteen haasteena on moniselitteisyys. Aikaa voi lähestyä luonnontieteellisessä, filosofisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. Yksilöinä miellämme ajankulun oman kokemuksemme kautta. Tavoitteena on löytää keskeisiä keinoja ja tapoja ilmentää kokemuksellista aikaa liikkumattomassa kuvallisessa ilmaisussa. Tarkastelu on rajattu länsimaiseen maalaustaiteeseen ja grafiikkaan 1800-luvun puoliväistä nykyhetkeen. Koska itämainen, erityisesti japanilainen taide vaikutti vuosisadan vaihteen länsimaiseen taiteeseen voimakkaasti, esitellään myös siihen liittyvää ajallisuuden käsittelyä, kun se on merkityksellistä aiheen kannalta. Aiheen käsittely on jäsennetty kolmitasoisesti: ajallisuuden ilmentäminen teoksen aiheen ja visuaalisten viitteiden kautta, kuvallisten keinojen käyttö luomassa ajan illuusiota ja maalausprosessin vaikutus aikakokemukseen.
Ihmisen elämänkaaren ja eri ikäkausien kuvauksista kiinnostavinta materiaalia ovat elämän murrosvaiheisiin liittyvät ikäkaudet, nuoruus ja vanhuus. Tapa kuvata lapsuutta, nuoruutta tai ikääntymistä näyttäytyy monikerroksisten kulttuuristen tasojen kautta. Ihmisen käsitys ajankulusta on liittynyt luonnonilmiöihin ja niiden syklisiin muutoksiin. Tunnistamme selittämättä vuoden -ja, vuorokauden aikoihin sekä luonnon elementteihin liittyvän symbolimerkityksen. Erityisesti elämän rajallisuuteen liittyvät symbolit herättävät vahvoja mielikuvia.
Ajan ilmentäjänä maalauksella on haasteensa. Aika on aineetonta, muuttuvaa ja alati liikkeessä. Maalauksen rajat ovat rikottavissa, mutta perimmältään maalaus on rajallinen, liikkumaton objekti, pigmenttiä maalauspohjalla. Miellämme ajan tapahtumien sarjana. Mittaamme liikettä ajalla ja aikaa liikkeellä. Kuvaamalla liikettä tulee kuvanneeksi myös aikaa. Esimerkkiaineiston valossa maalausten presentoima aika kiitää, matelee tai suorastaan pysähtyy. Tarinassa, kerronnallisessa ilmaisussa on aikaulottuvuus. Aineiston maalauksissa on nähtävissä elokuvissa käytettyä episodikerrontaa, tapoja luoda syy-seuraussuhteiden kautta ajallista jatkumoa. Narratiivisen ajan kontekstissa on mahdollista tarkastella ajallisuuden ilmentämistä monien merkityskerrosten kautta. Ihmisen elämänkaareen liittyvät kuvaukset, ajallisuuden symbolien käyttö ja liikkeen kuvaaminen ovat kiinnostavia sen valossa, millaista tarinaa niihin on rakennettu tai miten me niitä tulkitsemme.
Maalaamien on tekojen sarja, prosessi, joka toteutuu ajassa. Maalausprosessin merkitystä ajan illuusion rakentajana tarkastellaan kahden nykytaiteilijan, tarinan kertojan tuotannon ja maalausprosessin valossa. Maalaus on aikakapseli. Aika kaikissa merkityksissään vaikuttaa kutoutuvan maalaukseen paitsi aiheen ja visuaalisten elementtien kautta myös prosessissa, jonka tekijä sen kanssa viettää. Aikakokemus aktualisoituu lopulta katsojan ja maalauksen kohtaamisessa, nyt-hetkessä, jossa on mukana katsojan mieli ja muisti ja kaikki maalaukseen tehdyt ratkaisut, koko tekoprosessi.
ASIASANAT: Aika, ajallisuus, kokemuksellinen aika, kuvataide, maalaustaide The subject of this research thesis is the exploration and depiction of time and temporality, particularly as it relates to experiential time, in painting. The challenge with the concept of time is ambiguity. We can study time in a scientific, philosophical and cultural context. As individuals, we perceive the flow of time through our own experience. The purpose of this thesis is to find central solutions and methods of depicting experiential time in motionless visual expression. This research focuses on western painting and graphics from the mid-1800s to present. Because Asian and particularly Japanese art had a significant influence on western art at the turn of the century, the research will also consider how temporality is handled in them where it is relevant to the subject. The analysis has three levels: expressing temporality through subject matter and visual references; the use of visual means to create an illusion of time; and how the process of painting affects the experience of time.
Among the depictions of the human lifecycle and different ages, the most fascinating material was the depictions of periods of change, youth and old age. Depictions of childhood, youth or old age presented themselves through complex cultural layers. A person’s concept of time has been tied to natural phenomena and their cyclical changes. We recognise the symbolic meanings of the year, day and natural elements without further explanation. Symbols related to the finiteness of life are particularly strong.
As an expression of time, painting has its challenges. Time is immaterial, changing and constantly moving. The boundaries of painting can be broken, but fundamentally, a painting is a limited, immovable object, pigment on a canvas. We perceive time as a chain of events. We measure movement with time and time with movement. By depicting movement, we also depict time. Based on the research materials, time as presented by paintings flies, crawls and stops completely. A story and narrative expression have a time dimension. The paintings in my material show episodic narration we usually see in films – ways of creating a temporal continuum through cause and consequence. In the context of narrative time, it is possible to study ways of expressing temporality through different layers of meaning. Depictions of the human life cycle, use of temporal symbols and depiction of movement are interesting in regards to the story that they build, or how we interpret them.
Painting is a series of acts, a process that takes place in time. The meaning of this process as a builder of a temporal illusion is studied through two modern artists, the storyteller’s body of work, and the painting process. Painting is a time capsule. Time in all its meanings weaves itself into the painting in the form of the subject, visual elements, as well as the process that the painter spends with the painting. The concept of time is finally actualised when the viewer and the painting meet, in the now where the viewer’s mind and memory and all the decisions related to the painting and the entire process are present.
KEYWORDS: Time, temporality, experiential time, visual arts, painting
Ihmisen elämänkaaren ja eri ikäkausien kuvauksista kiinnostavinta materiaalia ovat elämän murrosvaiheisiin liittyvät ikäkaudet, nuoruus ja vanhuus. Tapa kuvata lapsuutta, nuoruutta tai ikääntymistä näyttäytyy monikerroksisten kulttuuristen tasojen kautta. Ihmisen käsitys ajankulusta on liittynyt luonnonilmiöihin ja niiden syklisiin muutoksiin. Tunnistamme selittämättä vuoden -ja, vuorokauden aikoihin sekä luonnon elementteihin liittyvän symbolimerkityksen. Erityisesti elämän rajallisuuteen liittyvät symbolit herättävät vahvoja mielikuvia.
Ajan ilmentäjänä maalauksella on haasteensa. Aika on aineetonta, muuttuvaa ja alati liikkeessä. Maalauksen rajat ovat rikottavissa, mutta perimmältään maalaus on rajallinen, liikkumaton objekti, pigmenttiä maalauspohjalla. Miellämme ajan tapahtumien sarjana. Mittaamme liikettä ajalla ja aikaa liikkeellä. Kuvaamalla liikettä tulee kuvanneeksi myös aikaa. Esimerkkiaineiston valossa maalausten presentoima aika kiitää, matelee tai suorastaan pysähtyy. Tarinassa, kerronnallisessa ilmaisussa on aikaulottuvuus. Aineiston maalauksissa on nähtävissä elokuvissa käytettyä episodikerrontaa, tapoja luoda syy-seuraussuhteiden kautta ajallista jatkumoa. Narratiivisen ajan kontekstissa on mahdollista tarkastella ajallisuuden ilmentämistä monien merkityskerrosten kautta. Ihmisen elämänkaareen liittyvät kuvaukset, ajallisuuden symbolien käyttö ja liikkeen kuvaaminen ovat kiinnostavia sen valossa, millaista tarinaa niihin on rakennettu tai miten me niitä tulkitsemme.
Maalaamien on tekojen sarja, prosessi, joka toteutuu ajassa. Maalausprosessin merkitystä ajan illuusion rakentajana tarkastellaan kahden nykytaiteilijan, tarinan kertojan tuotannon ja maalausprosessin valossa. Maalaus on aikakapseli. Aika kaikissa merkityksissään vaikuttaa kutoutuvan maalaukseen paitsi aiheen ja visuaalisten elementtien kautta myös prosessissa, jonka tekijä sen kanssa viettää. Aikakokemus aktualisoituu lopulta katsojan ja maalauksen kohtaamisessa, nyt-hetkessä, jossa on mukana katsojan mieli ja muisti ja kaikki maalaukseen tehdyt ratkaisut, koko tekoprosessi.
ASIASANAT: Aika, ajallisuus, kokemuksellinen aika, kuvataide, maalaustaide
Among the depictions of the human lifecycle and different ages, the most fascinating material was the depictions of periods of change, youth and old age. Depictions of childhood, youth or old age presented themselves through complex cultural layers. A person’s concept of time has been tied to natural phenomena and their cyclical changes. We recognise the symbolic meanings of the year, day and natural elements without further explanation. Symbols related to the finiteness of life are particularly strong.
As an expression of time, painting has its challenges. Time is immaterial, changing and constantly moving. The boundaries of painting can be broken, but fundamentally, a painting is a limited, immovable object, pigment on a canvas. We perceive time as a chain of events. We measure movement with time and time with movement. By depicting movement, we also depict time. Based on the research materials, time as presented by paintings flies, crawls and stops completely. A story and narrative expression have a time dimension. The paintings in my material show episodic narration we usually see in films – ways of creating a temporal continuum through cause and consequence. In the context of narrative time, it is possible to study ways of expressing temporality through different layers of meaning. Depictions of the human life cycle, use of temporal symbols and depiction of movement are interesting in regards to the story that they build, or how we interpret them.
Painting is a series of acts, a process that takes place in time. The meaning of this process as a builder of a temporal illusion is studied through two modern artists, the storyteller’s body of work, and the painting process. Painting is a time capsule. Time in all its meanings weaves itself into the painting in the form of the subject, visual elements, as well as the process that the painter spends with the painting. The concept of time is finally actualised when the viewer and the painting meet, in the now where the viewer’s mind and memory and all the decisions related to the painting and the entire process are present.
KEYWORDS: Time, temporality, experiential time, visual arts, painting