Kiintymyspohjainen leikki lapsi-vanhempi–suhteen tukena

Abstract

Opinnäytetyö oli haastattelututkimus Lasten Rajapinta -hankkeen puitteissa järjestettävästä ryhmäohjauksesta vauvojen ja vanhempien vuorovaikutuksen tukemiseksi kiintymyspohjaisen leikin avulla. Ryhmäohjauksen toteutti pilottihankkeena Satakunnassa eräs neuvola terveydenhoitajan ja hankkeen projektisuunnittelijan toimesta. Hanketta hallinnoi Satakunnan sairaanhoitopiiri. Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata vanhempien odotuksia ja kokemuksia kiintymyspohjaisen leikin ryhmäohjauksesta sekä esittää heidän kuvauksiaan vanhemmuudesta. Opinnäytetyön tavoite oli tehdä kiintymyspohjainen leikki menetelmänä tunnetummaksi hoitotyöntekijöiden keskuudessa.

Kiintymyspohjainen leikki on Theraplay-vuorovaikutusterapian pohjalta muokattu ohjattu leikkihetki. Sen tarkoitus on parantaa lapsen ja lapsen hoitajan vuorovaikutusta. Sen periaatteita ovat hoiva, jäsentäminen, yhteyden rakentaminen ja haastaminen. Theraplayn taustalla vaikuttaa vahvasti varhainen vuorovaikutus sekä kiintymyssuhdeteoria. Varhainen vuorovaikutus luo perustan minäkuvalle ja ihmissuhteiden kehittymiselle. Kiintymyssuhdeteoria käsitteellistää ihmisen taipumuksen muodostaa sosiaalisia suhteita ja selittää niitä käyttäytymistapoja, joita syntyy erokokemusten ja menetysten myötä. Kiintymyssuhde on jaoteltu neljään luokkaan: turvallinen, välttelevä, vastusteleva ja organisoitumaton.

Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Se sisälsi kvalitatiiviselle tutkimukselle tyypillisiä piirteitä. Se oli luonteeltaan kokonaisvaltainen ja keräsi tietonsa ihmisiltä, laadullisin metodein. Tiedonantajat oli tarkoituksenmukaisesti valittu. Opinnäytetyö toteutettiin teemahaastatteluin, nauhoitettu aineisto litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysillä.

Tulokset olivat pääsääntöisesti positiivisia. Vanhempien odotukset kohdistuivat samassa elämäntilanteessa olevien kohtaamiseen ja luottamukselliseen ilmapiiriin. Heidän kuvauksiaan vanhemmuudesta sävyttivät omat lapsuuden kokemukset, mutta vanhemmuudessa kasvettiin. Kokemukset ryhmäohjauksesta ja kiintymyspohjaisesta leikistä olivat positiivisia. He saivat ryhmästä vertaistukea, kokivat leikit miellyttävinä ja ryhmäohjaustapaamiset koettiin rennoiksi hetkiksi lasten kanssa. He kokivat myös vuorovaikutuksen lapseensa syventyneen ja se näkyi kotonakin. Jatkossa olisi hyödyllistä kerätä sekä neuvolaryhmien että niitä vetävien terveydenhoitajien mielipiteitä ja kokemuksia.

This thesis was an interview-research about a group guidance of attachment-based play as a support in babies´ and parents´ interaction at Lasten Rajapinta –project. Group guidance was arranged as a pilot project by public health nurse and project-coordinator in one child health centre in Satakunta. Project was managed by Satakunnan sairaanhoitopiiri. The purpose of this thesis was to describe expectations and experiences of parents who participated in group guidance as well as their descriptions about parenthood. The goal of this thesis was to make attachment-based play as a method more known within nursing personnel.

Attachment-based play is a supervised playtime that is based on Theraplay-interaction-therapy. It is meant to improve interaction between child and his caretaker. It´s basic principles are nurture, structure, engagement and challenge. Early interaction and attachment-relation-theory affects Theraplay strongly. Early interaction lays a ground to self-image and development of relationships. Attachment-relation-theory conceptualizes human´s tendency to form social relations and explains those manners of behavior that arise from experiences of parting and losses. Attachment-relationship is classified in four categories: safe, avoidant, resistive and unorganized.

Thesis was qualitative. It included typical features of qualitative research. It was holistic and it collected it´s information from people with qualitative methods. Informers were purposely selected. Thesis was executed by theme interviews, recorded material was transcribed and analyzed by content analyze.

Results were mainly positive. Parents´ expectations were directed to meeting others in same life situation and confidential atmosphere. Their descriptions about parenthood were characterized by their own childhood experiences, but by their own child they grew in parenthood. Experiences about group guidance and attachment-based play were positive. They got peer support from the group, experienced the play delightful and the group guidance meetings were experienced as relaxed moments with children. They experienced also that the interaction with their child got deeper and it showed at home too. In the future it would be useful to collect opinions and experiences of child health centre groups and also of public health nurses who arrange them.