"Pohdinnasta saamme potkua" - vanhustyön työntekijöiden kokemuksia mentoroinnista

Abstract

Mentorointi on työpaikoilla käytettävä tuen ja ohjauksen muoto. Sen tavoitteena on ammatillisen kehittymisen sekä psykososiaalisen ja emotionaalisen tuen antaminen työntekijälle. Käytösoireista kärsivän ikääntyneen kohtaaminen koetaan usein haastavaksi. Mentoroinnin avulla voidaan psykiatrista osaamista jakaa myös vanhustyön työntekijöille. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata vanhustyön työntekijöiden kokemuksia mentoroinnista käytöshäiriöisen ikääntyneen hoidossa. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa vanhuspsykiatriselle konsultaatioryhmälle mentorointitoiminnan kehittämiseksi. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista tutkimusta. Tutkimus toteutettiin kyselykaavakkeen avulla, jossa oli käytetty avoimia kysymyksiä. Kohderyhmänä oli vanhustyön työntekijöitä palveluasumisen yksiköstä sekä kotihoidosta, jotka olivat osallistuneet mentorointiin. Heistä seitsemän (N=7) osallistui tutkimukseen täyttämällä kyselykaavakkeen. Aineisto litteroitiin ja analysoitiin teemoittelun avulla. Tulosten mukaan vanhustyön työntekijöiden kokemukset mentoroinnista olivat positiivisia. Mentoroinnilla oli myönteinen vaikutus työntekijöiden työssä jaksamiseen sekä ammatilliseen kehittymiseen. Asiakkaiden kohtaaminen koettiin helpommaksi mentoroinnin jälkeen. Kehittämistarpeena koettiin sopivan tilan löytäminen mentorointikeskusteluille sekä riittävän ajan varaaminen mentorointiin. Myös toive mentoroinnin jatkuvuudesta tuli esiin vastauksissa. Itse mentorointitoiminnalle kehittämisehdotuksia ei tullut.

Mentoring is a way to give support and guidance to employees in working life. It aims to support employees professionally, emotionally and psychosocially. Encounters with elderly who suffer from behavioral disorders can often be experienced challenging. With mentoring psychiatric expertise can also be shared to the employees in geriatric nursing care. The purpose of this bachelor’s thesis was to examine experiences related to mentoring among employees working with elderly suffering from behavioral disorders. The aim was to produce information to a psychiatric consultation group for the purpose of developing their mentoring work. The approach of the thesis was qualitative and the method used was a questionnaire with open-ended questions. Altogether seven (N=7) employees from home care and from sheltered accommodation answered the questionnaire. The answers were transcribed and analyzed by using thematization. The results showed that the employees’ experiences of mentoring were positive. Mentoring had a positive effect on the employees’ work welfare and on their professional development. Encounters with the elderly were experienced easier after mentoring. The needs for improvement related to finding a suitable venue for the mentoring discussions and to allocating sufficient time for mentoring. The results also showed the employees’ hoped for continuance in the mentoring. The mentoring itself did not receive any suggestions for improvement.