Metsäsertifiointi Suomessa

Abstract

Suomen metsäpolitiikassa tehtiin 1990–luvulla suuria muutoksia luontoasioiden huomioimiseksi. Metsälaki uudistettiin, Luonnonsuojelulaki ja kestävän metsätalouden rahoituslaki otettiin käyttöön, metsätalouden ympäristöohjelma käynnistettiin ja Tapion hyvän metsänhoidon suosituksia uudistettiin. Näiden toimien lisäksi Suomessa otettiin vuosina 1999–2000 metsiensertifiointi käyttöön. Suomen metsistä sertifioitiin tuolloin noin 95 %, mikä tarkoittaa yli 20 miljoonaa hehtaaria metsämaata. Metsänomistajia sitoutui sertifiointiin tuolloin yli 300 000.

Metsäsertifiointi toteutettiin Suomessa ryhmäsertifiointina Metsäkeskuksen alueen tasolla. Käytännössä se tarkoitti, että Metsänomistajienliitto haki sertifiointia alueensa metsille metsänomistajien puolesta. Ryhmänä sertifiointi mahdollisti edullisen sertifioinnin niin, että myös pienet metsänomistajat pääsivät sertifiointiin mukaan.

Metsäsertifiointi tarkoittaa laatujärjestelmää. Sertifioinnin tavoitteena on parantaa metsien hoitoa ja tuoda sertifioituja tuotteita markkinoille. Sertifioidun tuotteen tunnistaa sertifiointimerkistä. Maailmalla on kansainvälisesti käytössä kaksi suurta sertifiointijärjestelmää PEFC ja FSC. Usealla maalla on myös omat paikallisiin oloihin räätälöidyt sertifiointijärjestelmät, jotka on mahdollista liittää kansainvälisiin PEFC tai FSC järjestelmiin. Suomen oma järjestelmä on nimeltään FFCS. Se on liittynyt kansainväliseen PEFC järjestelmään.

Käytännössä metsäsertifiointi vaikuttaa kriteereiden vaatimuksilla tapaan hoitaa metsiä, mutta velvoittaa työnantajan ottamaan huomioon myös työntekijöiden turvallisuuden ja työhyvinvoinnin. Lisäksi metsäsertifiointi velvoittaa lisäämään metsänomistajien ja nuorten metsätietämystä.

Suomessa sertifiointi vaatimukset ovat lähellä metsälainsäädäntöä. Metsäsertifioinnin suurin merkitys onkin sen lain noudattamista tehostava vaikutus. Keski- ja Länsi–Eurooppaan puutuotteita myytäessä sertifioinnilla on myös suuri merkitys.

Finnish forest policy was made major changes in 1990 -'s. Nature was taken more into account. The Forest Law was revised, Nature Conservation Law and the Financing of Sustainable Forestry Law was introduced, forestry and environment program was launched and in Tapio's good forest management recommendations was reformed. In addition to these actions certification for forests was done in 1999–2000. Finland's forests were certified at that time about 95%, which means more than 20 million hectares of forest land. Forest owners are committed to certification at that time more than 300 000.

Forest certification in Finland was carried out as group certification of forest area of the Metsäkeskus. In practice, it meant that the Forest Owners' Association applied for certification of forests for forest owners behalf. Certification as a group enabled the low-cost certification, so that even small forest owners were able to come along in certification.

Forest certification means the quality system. The objective is to improve forest management and to make certified products for the market. The certified product is identified by certification mark. The world has internationally, the two major certification system PEFC and FSC. Several countries have also their own local conditions tailormade certification systems, which can be connected to the international PEFC or FSC systems. Finland's own system is called the FFCS. It has been associated with the international PEFC system.

In practice, forest certification criteria requirements affect the way forests are managed. It also obligates the employer to take into account the safety and wellbeing of workers. In addition, forest certification obligates to increase forest owners and young people's knowledge of the forest.

In Finland, the certification requirements are close to the forest law. Forest certification is most relevant for its impact on enhancing compliance with the Law. Certification of wood products is also of great importance in Central and West–Europe markets.