Depressiohoitajien työssäjaksaminen
Rintala, Mervi (2012)
Rintala, Mervi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205259990
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205259990
Tiivistelmä
Depressiohoitajat tekevät terveysasemilla perusterveydenhuollon mielenterveystyötä. He hoitavat itsenäisesti lieviä ja keskivaikeita masennus- sekä ahdistuspotilaita sekä elämäntilannekriisissä olevia. Tehtäviin kuuluu hoidon suunnittelu, koordinointi ja to-teutus. Työ vaatii mm. itsenäistä päätöksentekokykyä ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Depressiohoitajan työ edellyttää myös jatkuvaa syvällistä ja terapeuttista syventymistä asiakkaan tilanteeseen. Koska työ on itsenäistä, depressiohoitaja joutuu kantamaan hoitoprosessista laaja-alaista vastuuta.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa depressiohoitajien jaksamista työssään terveysasemilla. Tavoitteena oli lisätä tietoa depressiohoitajien työssä jaksamisesta. Saadun tiedon avulla voidaan nostaa keskusteluun se, millaiset seikat vaikuttavat depressiohoitajien työssä jaksamiseen.
Tutkimus oli kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmäksi valittiin avoin haastattelu, jonka avulla saatu materiaali käsiteltiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Tutkimustuloksiksi saatiin, että depressiohoitajien työssä jaksaminen vaihtelee ajoittain. Pääsääntöisesti depressiohoitajat ovat kokeneet jaksavansa kohtalaisen hyvin työssään. Jaksamiseen liittyviä seikkoja ovat mm. työhön liittyvä jatkuva kouluttautuminen sekä riittävä työnohjaus. Riittävänä työnohjauksena koettiin sekä ryhmä että yksilötyönohjaus yhdessä. Jaksamista tuki yhteistyön toimiminen terveysasemilla sekä psykiatrian poliklinikkojen kanssa. Depressiohoitajat toivoivat, että heidät nähtäisiin enemmän osaksi Tampereen kaupungin mielenterveystyötä. Ylemmät esimiehet koettiin etäisiksi eikä heidän vastuualueitaan tunnettu ja lähiesimiehiltä kaivattiin enemmän ymmärtämystä ja kiinnostusta depressiohoitajien työhön. Toivottiin, että depressiohoitajilla olisi yksi yhteinen esimies joka tuntisi mielenterveystyötä. Jaksamista tuki se, että depressiohoitajat saivat itse säädellä työtään ja suunnitella päivänsä. Optimaaliseksi vastaanotto määräksi päivässä koettiin neljä potilasta.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa depressiohoitajien jaksamista työssään terveysasemilla. Tavoitteena oli lisätä tietoa depressiohoitajien työssä jaksamisesta. Saadun tiedon avulla voidaan nostaa keskusteluun se, millaiset seikat vaikuttavat depressiohoitajien työssä jaksamiseen.
Tutkimus oli kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmäksi valittiin avoin haastattelu, jonka avulla saatu materiaali käsiteltiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Tutkimustuloksiksi saatiin, että depressiohoitajien työssä jaksaminen vaihtelee ajoittain. Pääsääntöisesti depressiohoitajat ovat kokeneet jaksavansa kohtalaisen hyvin työssään. Jaksamiseen liittyviä seikkoja ovat mm. työhön liittyvä jatkuva kouluttautuminen sekä riittävä työnohjaus. Riittävänä työnohjauksena koettiin sekä ryhmä että yksilötyönohjaus yhdessä. Jaksamista tuki yhteistyön toimiminen terveysasemilla sekä psykiatrian poliklinikkojen kanssa. Depressiohoitajat toivoivat, että heidät nähtäisiin enemmän osaksi Tampereen kaupungin mielenterveystyötä. Ylemmät esimiehet koettiin etäisiksi eikä heidän vastuualueitaan tunnettu ja lähiesimiehiltä kaivattiin enemmän ymmärtämystä ja kiinnostusta depressiohoitajien työhön. Toivottiin, että depressiohoitajilla olisi yksi yhteinen esimies joka tuntisi mielenterveystyötä. Jaksamista tuki se, että depressiohoitajat saivat itse säädellä työtään ja suunnitella päivänsä. Optimaaliseksi vastaanotto määräksi päivässä koettiin neljä potilasta.