Depressiohoitajien työssäjaksaminen

Abstract

Depressiohoitajat tekevät terveysasemilla perusterveydenhuollon mielenterveystyötä. He hoitavat itsenäisesti lieviä ja keskivaikeita masennus- sekä ahdistuspotilaita sekä elämäntilannekriisissä olevia. Tehtäviin kuuluu hoidon suunnittelu, koordinointi ja to-teutus. Työ vaatii mm. itsenäistä päätöksentekokykyä ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Depressiohoitajan työ edellyttää myös jatkuvaa syvällistä ja terapeuttista syventymistä asiakkaan tilanteeseen. Koska työ on itsenäistä, depressiohoitaja joutuu kantamaan hoitoprosessista laaja-alaista vastuuta.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa depressiohoitajien jaksamista työssään terveysasemilla. Tavoitteena oli lisätä tietoa depressiohoitajien työssä jaksamisesta. Saadun tiedon avulla voidaan nostaa keskusteluun se, millaiset seikat vaikuttavat depressiohoitajien työssä jaksamiseen. Tutkimus oli kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmäksi valittiin avoin haastattelu, jonka avulla saatu materiaali käsiteltiin induktiivisella sisällön analyysillä.

Tutkimustuloksiksi saatiin, että depressiohoitajien työssä jaksaminen vaihtelee ajoittain. Pääsääntöisesti depressiohoitajat ovat kokeneet jaksavansa kohtalaisen hyvin työssään. Jaksamiseen liittyviä seikkoja ovat mm. työhön liittyvä jatkuva kouluttautuminen sekä riittävä työnohjaus. Riittävänä työnohjauksena koettiin sekä ryhmä että yksilötyönohjaus yhdessä. Jaksamista tuki yhteistyön toimiminen terveysasemilla sekä psykiatrian poliklinikkojen kanssa. Depressiohoitajat toivoivat, että heidät nähtäisiin enemmän osaksi Tampereen kaupungin mielenterveystyötä. Ylemmät esimiehet koettiin etäisiksi eikä heidän vastuualueitaan tunnettu ja lähiesimiehiltä kaivattiin enemmän ymmärtämystä ja kiinnostusta depressiohoitajien työhön. Toivottiin, että depressiohoitajilla olisi yksi yhteinen esimies joka tuntisi mielenterveystyötä. Jaksamista tuki se, että depressiohoitajat saivat itse säädellä työtään ja suunnitella päivänsä. Optimaaliseksi vastaanotto määräksi päivässä koettiin neljä potilasta.

In this study the psychiatric nurses work in medical centres in basic psychiatric health care. They treat independently patients suffering from mild or moderate depressive or anxiety syndromes as well as patients in crisis situations. Their work includes planning, coordination and implementation of individual mental health care. The job requires the ability to make independent decisions and good interactional skills as well as constant and profound concentration on individual cases. Because the work is independent, the psychiatric nurse has to take on wide-reaching responsibilities for the care process.

The purpose of the study was to chart down the nurses' abilities to cope with their job in medical centres. The aim was also to gain further knowledge regarding the nurses’ ability to cope with the workload and to manage their responsibilities, and thereby enhance discussion conserning the workplace well-being of nurses working in basic health care. The methodological approach is qualitative. Open interviews were used in gathering data and they have been analysed through inductive content analysis.

The main research result was that the nurses` ability to manage their work varied depending on situations. Mainly psychiatric nurses coped rather well. The main factors influencing the ability to cope were continuous education and sufficient clinical supervision. Both group and individual clinical supervision was considered sufficient. An-other factor enhancing the ability to manage workload was well-functioning cooperation in the health care centre. The nurses wished that they would be considered more as an integral part of the city's mental health care organisation. The medical centre's management was felt to be distant and their responsibilities were not known to the nurses. The nurses wished that immediate managers would show more interest in and understanding for the nurses' work. It was deemed that a single, common manager for all psychiatric nurses would be beneficial. Another factor contributing towards coping with the job was the ability to regulate and manage their working day independently. Four clients per day were considered an optimal amount.