AVH-kuntoutujille ja heidän omaisilleen suoritettu vertaistuen tarvetta kartoittanut kysely Virtain terveyskeskuksessa
Solja, Satu (2012)
Solja, Satu
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012053010868
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012053010868
Tiivistelmä
Joka päivä 38 suomalaista sairastuu aivoverenkiertohäiriöihin (AVH), eli vuosittainen sairastuvuus on n. 14 000 henkilöä. Yli puolet aivoverenkiertohäiriöihin sairastuneista on yli 75-vuotiaita. Koska Virtain kaupungin väestöstä yli 75-vuotiaiden määrä tulee lisääntymään lähivuosina selvästi, on myös todennäköistä, että AVH- potilaiden määrä tulee kasvamaan ja sen myötä myös vertaistuen tarve lisääntyy.
Fysioterapeutin työssä joutuu kohtaamaan yhä enenevässä määrin AVH- kuntoutujia ja heidän omaisiaan/läheisiään. Hoitojaksot voivat vaihdella muutamasta päivästä useampaan kuukauteen, jopa vuoteen ja monesti vielä senkin jälkeen kuntoutujaan säilyy jonkinlainen kontakti, vaikka varsinainen kuntoutuksen tarve loppuisi. Kuntoutujalla jää helposti tunne, että hänet ”hylätään” kun kontakti esimerkiksi terveyskeskukseen vähenee merkittävästi. Vertaistukitoiminta voi monellekin olla tällaisessa tilanteessa hyvä keino irtautua terapiasta ilman tunnetta, että jää tyhjän päälle.
Virroilla vertaistukitoimintaa AVH- kuntoutujille tai heidän omaisilleen/läheisilleen ei aiemmin ole ollut ja tämän kehittämistehtävän avulla on selvitetty sitä onko tällaiselle toiminnalle tarvetta ja jos on, niin minkälaisessa muodossa ja millaisella sisällöllä.
AVH- kuntoutujien ja heidän omaistensa/läheistensä vertaistukitoiminnan on tarkoitus olla myös rohkaiseva esimerkki siitä, että vertaistoiminta kannattaa ja siinä voi olla mukana sekä kuntoutuja että omainen/läheinen.
Fysioterapeutin työssä joutuu kohtaamaan yhä enenevässä määrin AVH- kuntoutujia ja heidän omaisiaan/läheisiään. Hoitojaksot voivat vaihdella muutamasta päivästä useampaan kuukauteen, jopa vuoteen ja monesti vielä senkin jälkeen kuntoutujaan säilyy jonkinlainen kontakti, vaikka varsinainen kuntoutuksen tarve loppuisi. Kuntoutujalla jää helposti tunne, että hänet ”hylätään” kun kontakti esimerkiksi terveyskeskukseen vähenee merkittävästi. Vertaistukitoiminta voi monellekin olla tällaisessa tilanteessa hyvä keino irtautua terapiasta ilman tunnetta, että jää tyhjän päälle.
Virroilla vertaistukitoimintaa AVH- kuntoutujille tai heidän omaisilleen/läheisilleen ei aiemmin ole ollut ja tämän kehittämistehtävän avulla on selvitetty sitä onko tällaiselle toiminnalle tarvetta ja jos on, niin minkälaisessa muodossa ja millaisella sisällöllä.
AVH- kuntoutujien ja heidän omaistensa/läheistensä vertaistukitoiminnan on tarkoitus olla myös rohkaiseva esimerkki siitä, että vertaistoiminta kannattaa ja siinä voi olla mukana sekä kuntoutuja että omainen/läheinen.