Mobiilipeli ikääntyvien aktivoimisen ja kuntoutumisen apuvälineenä

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli mobiilipeli ikääntyvien aktivoimisen ja kuntoutumisen apuvälineenä. Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä kokemustietoa ikääntyneiltä ja heidän kanssaan työskenteleviltä mobiilipelin soveltuvuudesta kuntoutukseen / viriketoimintaan.

Satakunnan ammattikorkeakoulu, Samk, toteuttaa WTAL-hankkeen (Wireless technologies in assisting autonomous living). Perusajatuksena hankkeessa on selvittää langattomien teknologioiden mahdollisuuksia itsenäisen ja laadukkaan elämisen vaalimisessa. Mobiilipeli on osa WTAL-hanketta.

Tutkimus oli pääosin kvantitatiivinen, mutta osaan tutkimusongelmiin haettiin vastausta myös kvalitatiivisesti. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin strukturoitua haastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin Pappilanlammen palvelukeskuksen sekä Länsi-Suomen Diakonialaitoksen Sotainvalidien Sairaskodin ja Kuntoutuskeskuksen asukkaita (N=34). Lisäksi kerättiin kokemustietoa henkilökunnalta (N=10).

Tutkimustuloksista ilmeni, että suuri osa ikääntyneistä koki mobiilipelin soveltuvaksi niin viriketoimintaan kuin kuntoutukseenkin. Kännykällä ohjaaminen oli valtaosan mielestä mukavaa ja helppoa, moni ei edes huomannut ohjaavansa kännykällä. Pelin yksinkertaisuus mahdollistaa keskittymisen itse pelaamiseen, jolloin ohjaamiseen ei tarvitse keskittyä ja liikkuminen tapahtuu huomaamatta.

The purpose of this thesis was to gather experience-based information about compatibility of a mobile game as a tool in rehabilitation and mental stimulation for the elderly.

Satakunta University of Applied Sciences (SAMK) conducts a WTAL-project (Wireless technologies in assisting autonomous living). The basic idea behind the project is to investigate possibilities of using wireless technologies in preventing immobilisation and thus assist autonomous living. Mobile game tested in this data is a product of the WTAL -project.

This study was mainly quantitative, although some part of the data was qualitative. The data was collected by structured interviews. The target group consisted of thirty-four (N=34) elderly residents of Pappilanlampi Service Centre and Diaconese Institute’s War Veteran’s Nursing Home and Rehabilitation Centre in Pori. In addition, the staff member’s experiences of the gaming situation was also collected by an open-ended questionnaire (N=10).

According to the findings, majority of the target group experienced mobile gaming suitable for both rehabilitation and mental stimulation purposes. Majority considered controlling the mobile phone quite easy, mostly not even noticing that they were using a mobile phone. The simplicity of the game enabled focusing on playing instead of controlling, and therefore physical movements took place mainly unnoticed.