Kulturaktörens möjlighet till kreativ marknadsföring i ett co-bramding samarbete : Case: Kulturspårvagnen

Abstract

Detta examensarbete är en kvalitativ fallstudie om kulturspårvagnen, som är ett innovativt fenomen i vår stadsmiljö. Spårvagnen fungerar främst som en marknadsföringskanal och konstnärlig plattform för lokala kulturaktörer i Helsingfors. I detta arbete betonas kulturproducentens arbete i ett nytt tvärsektoriellt samarbetsprojekt där syftet är co-branding. Målsättningen är att få en konkret och jordnära bild av de olika arbetsuppgifter kulturproducenten har specifikt i detta projekt.

I en urban miljö utsätts en individ för tusenstals reklamer dagligen. I en dylik omgivning kan all information inte tas in, vilket betyder att innovativa och annorlunda marknadsföringsstrategier är allt viktigare och avgörande för synligheten av en produkt eller en tjänst.

Innovationer är ett trendord och anpassas till så gott som allt, men vad betyder ordet inom kontexten för detta kulturprojekt och kreativ marknadsföring? I mitt arbete betraktas projektet ur kulturfabriken Korjaamos, producentens och passagerarnas synvinkel. Det är uppenbart att producenten har en central roll i detta projekt. Kulturproducentens arbete idag är väldigt mångprofessionellt och varierande vilket i praktiken betyder att de centrala kompetenserna är desamma, men uppgifterna är projektspecifika. I examensarbetet vill jag även studera hur en fastanställd producent jobbar i ett långvarigt projekt.

Tämä opinnäytetyö on kvalitatiivinen tapaustutkimus kulttuuriratikasta, joka on innovatiivinen ilmiö kaupunkiympäristössämme. Ratikka toimii lähinnä markkinointikanavana ja taiteellisena alustana paikallisille kulttuurialan toimijoille Helsingissä. Opinnäytetyö kuvaa kulttuurituottajan työtä uudessa monialaisen yhteistyön hankkeessa, jonka tavoitteena on co-branding. Pyrkimyksenä on kuvata yksityiskohtaisesti ja maanläheisesti kulttuurituottajan eri tehtäviä nimenomaan kyseisessä hankkeessa.

Kaupungeissa yksilö altistuu tuhansille mainoksille päivittäin. Tällaisessa ympäristössä kaikkea tietoa ei voi vastaanottaa. Innovatiiviset ja epätavalliset mainontastrategiat ovatkin yhä tärkeämpiä ja jopa ratkaisevia tuotteen tai palvelun näkyvyyden kannalta. ”Innovaatio” on trendisana, jonka voi soveltaa lähes kaikkeen. Miksi juuri kulttuuriratikka on innovaatio ja kuinka kulttuurityö ja markkinointi voivat toimia innovatiivisesti?

Opinnäytetyö perustuu kulttuuritehdas Korjaamon, tuottajan ja matkustajan näkökulmaan. Kulttuurituottajalla on kiistatta keskeinen rooli kyseisessä projektissa. Kulttuurituottajan työ on nykyään moniammatillista ja monipuolista. Tämä tarkoittaa käytännössä, että ydinosaamiset ovat samat, mutta työtehtävät ovat projektikohtaisia. Työssä haluan myös selvittää, miten kulttuurituottaja työskentelee pitkäaikaisessa projektissa.

This thesis is a qualitative case study about the culture tram, which is an innovative phenomenon in our urban environment. The tram operates primarily as a marketing channel and artistic platform for local cultural operators in Helsinki. This work emphasizes the cultural producer's job in a new cross-sectorial cooperation project with the objective of co-branding. The goal is to obtain a detailed and down to earth picture of the various tasks a cultural producer has in this specific project.

In an urban environment an individual is subjected to thousands of commercials daily. In such an environment, all information cannot be taken in, which means that the innovative and unusual marketing strategies are increasingly important and critical to the visibility of a product or a service. “Innovation” is a trend word and adapted to almost everything, but what does the word mean within the context of this cultural project and creative marketing?

This study is based on the culture factory Korjaamo, producers and passengers’ point of view. It is obvious that the producer has a central role in this project. An arts manager’s work today is very multi-professional and varied, which in practice means that the core competences are the same, but the task assignments are project specific. In this thesis, I also wanted to study how an arts manager works in a long-term project.