Touretten oireyhtymä ja lapsuuskokemukset
Manninen, Anu (2012)
Manninen, Anu
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060311339
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060311339
Tiivistelmä
Touretten oireyhtymä, kansainvälisesti Touretten syndrooma (TS) on neuropsykiatrinen oireyhtymä, jossa on tahdosta riippumattomia, motorisia ja äänellisiä nykimisoireita (ticit) sekä monesti muita liitän-näisoireita.
Tässä opinnäytetyössä selvitetään Tourette-persoonien lapsuuden kokemuksia tuomalla esille Touretten monimuotoisuus. Tällöin voidaan normaalin varhaiskasvatustyön ohella tukea lapsen persoonallisuutta ja kehitystä, kun tunnistetaan TS:n erityispiirteet. Tiedon avulla ymmärrämme, että oireet ovat tahdosta riippumattomia eikä niitä voi hallita.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty kyselyä, joulukuu 2011 ja tammikuu 2012 välisenä aikana. Kyselyyn osallistui 11 henkilöä. Heistä 8 oli 11–18-vuotiaita, kaksi 30–40-vuotiaita ja 1 hieman yli 50-vuotias. Kyselyssä selvitettiin vuorovaikutuksen näkökulmasta Touretten näkymistä vastaajissa varhaiskasvatusikäisenä, heidän persoonallisia piirteitään ja kokemuksiaan lapsuudesta. Tutkimuksessa käsitellään näiden tulosten pohjalta arkea helpottavia ja vaikeuttavia asioita.
Tutkimukseen osallistujista lähes kaikki kokivat, ettei heitä lapsena ymmärretty vaan heidän käyttäytymisestään syytettiin vanhempia. Elämä olisi ollut helpompaa, jos Tourettesta olisi tiedetty. Tutkimustulokset osoittautuivat yhdenmukaisiksi aiemmin tehtyjen tutkimusten ja kirjallisuuden kanssa.
Monilla Tourette-persoonilla, kuten tutkimukseen osallistujillakin on nykimisoireiden lisäksi myös muita liitännäisoireita. Usein nämä oireet ovat yhtä merkittäviä tai jopa haittaavampia kuin nykimisoireet. Nykimis- ja liitännäisoireiden läheinen yhteys on tärkeä tiedostaa, jotta ne tunnistettaisiin ja huomioitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Näiden kokemusten pohjalta saadaan kokonaisvaltaista tietoa lapsuuden ymmärtämiseen.
Tässä opinnäytetyössä selvitetään Tourette-persoonien lapsuuden kokemuksia tuomalla esille Touretten monimuotoisuus. Tällöin voidaan normaalin varhaiskasvatustyön ohella tukea lapsen persoonallisuutta ja kehitystä, kun tunnistetaan TS:n erityispiirteet. Tiedon avulla ymmärrämme, että oireet ovat tahdosta riippumattomia eikä niitä voi hallita.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty kyselyä, joulukuu 2011 ja tammikuu 2012 välisenä aikana. Kyselyyn osallistui 11 henkilöä. Heistä 8 oli 11–18-vuotiaita, kaksi 30–40-vuotiaita ja 1 hieman yli 50-vuotias. Kyselyssä selvitettiin vuorovaikutuksen näkökulmasta Touretten näkymistä vastaajissa varhaiskasvatusikäisenä, heidän persoonallisia piirteitään ja kokemuksiaan lapsuudesta. Tutkimuksessa käsitellään näiden tulosten pohjalta arkea helpottavia ja vaikeuttavia asioita.
Tutkimukseen osallistujista lähes kaikki kokivat, ettei heitä lapsena ymmärretty vaan heidän käyttäytymisestään syytettiin vanhempia. Elämä olisi ollut helpompaa, jos Tourettesta olisi tiedetty. Tutkimustulokset osoittautuivat yhdenmukaisiksi aiemmin tehtyjen tutkimusten ja kirjallisuuden kanssa.
Monilla Tourette-persoonilla, kuten tutkimukseen osallistujillakin on nykimisoireiden lisäksi myös muita liitännäisoireita. Usein nämä oireet ovat yhtä merkittäviä tai jopa haittaavampia kuin nykimisoireet. Nykimis- ja liitännäisoireiden läheinen yhteys on tärkeä tiedostaa, jotta ne tunnistettaisiin ja huomioitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Näiden kokemusten pohjalta saadaan kokonaisvaltaista tietoa lapsuuden ymmärtämiseen.