Sijaisvanhemmuuden arjen haasteet ja voimavaratekijät : Kyselytutkimus sijaisvanhempana toimimisesta
Westerback, Ville; Pitkäjärvi, Marika (2012)
Westerback, Ville
Pitkäjärvi, Marika
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060511703
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060511703
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Perhehoitoliiton kanssa, joka on valtakunnallinen sijaisvanhempien ja muiden toimeksiantosopimussuhteessa toimivien perhehoitajien liitto. Lastensuojelun perhehoidolla tarkoitetaan henkilön hoidon, kasvatuksen tai muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa. Sijaisvanhemmuus on vanhemmuuden muoto, jossa nainen tai mies, usein yhdessä puolisonsa kanssa, on ottanut perheeseensä sijoitetun lapsen. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Uudellamaalla toimivat sijaisvanhemmat.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa sijaisvanhempien kokemuksia sijaisvanhempina toimimisesta. Tavoitteina oli tuoda esille sijaisvanhemmuuden arjen haasteita sekä vanhempien omia voimavaroja, jotka edesauttavat heidän arjessa jaksamistaan. Lisäksi selvitettiin motiiveja sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle ja sitä, millaisia tukimuotoja sijaisvanhemmilla oli käytössään ja kokevatko sijaisvanhemmat nämä tukitoimet mielestään riittäviksi.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin sähköistä, pääosin strukturoitua kyselylomaketta. Tutkimusaineisto kerättiin touko- ja kesäkuun 2011 aikana. Tutkimusaineisto koostui 65 sijaisvanhemman vastauksista ja aineisto analysoitiin käyttämällä kuvailevaa tilastollista analyysiä.
Suurimpina haasteina tutkimuksen pohjalta nousivat sijoitettuun lapseen liittyvät tekijät, erityisesti lapsen psyykkinen oireilu sekä sijaisvanhempien vapaiden määrä sekä niiden pitäminen. Tärkeimpinä voimavaroina toimivat sijaisvanhempien parisuhde ja hyvä motivaatio. Useimpia vastaajia motivoi ryhtymään perhehoitajaksi vaikeassa elämäntilanteessa olevan lapsen auttaminen sekä lapsen saaminen perheeseen. Tukimuodoista sosiaalityöntekijän antama tuki koettiin merkittävänä, mutta sitä ei ollut aina tarpeeksi saatavilla. Tukimuodoista kehittämisen kohteiksi nousivat myös työnohjauksen saatavuus ja vapaiden pitämisen mahdollistaminen lomittajien avulla. Opinnäytetyö antaa tuoretta ja hyödyllistä tietoa sijaisvanhemmuudesta.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa sijaisvanhempien kokemuksia sijaisvanhempina toimimisesta. Tavoitteina oli tuoda esille sijaisvanhemmuuden arjen haasteita sekä vanhempien omia voimavaroja, jotka edesauttavat heidän arjessa jaksamistaan. Lisäksi selvitettiin motiiveja sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle ja sitä, millaisia tukimuotoja sijaisvanhemmilla oli käytössään ja kokevatko sijaisvanhemmat nämä tukitoimet mielestään riittäviksi.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin sähköistä, pääosin strukturoitua kyselylomaketta. Tutkimusaineisto kerättiin touko- ja kesäkuun 2011 aikana. Tutkimusaineisto koostui 65 sijaisvanhemman vastauksista ja aineisto analysoitiin käyttämällä kuvailevaa tilastollista analyysiä.
Suurimpina haasteina tutkimuksen pohjalta nousivat sijoitettuun lapseen liittyvät tekijät, erityisesti lapsen psyykkinen oireilu sekä sijaisvanhempien vapaiden määrä sekä niiden pitäminen. Tärkeimpinä voimavaroina toimivat sijaisvanhempien parisuhde ja hyvä motivaatio. Useimpia vastaajia motivoi ryhtymään perhehoitajaksi vaikeassa elämäntilanteessa olevan lapsen auttaminen sekä lapsen saaminen perheeseen. Tukimuodoista sosiaalityöntekijän antama tuki koettiin merkittävänä, mutta sitä ei ollut aina tarpeeksi saatavilla. Tukimuodoista kehittämisen kohteiksi nousivat myös työnohjauksen saatavuus ja vapaiden pitämisen mahdollistaminen lomittajien avulla. Opinnäytetyö antaa tuoretta ja hyödyllistä tietoa sijaisvanhemmuudesta.