Larp yhteisöllisyyden rakentamisen työkaluna lukion työpajakurssilla

Abstract

Opinnäytetyössä selvitettiin, miten nuorten yhteisöllisyyttä rakennetaan liveroolipelaamisen eli larppaamisen avulla lukion työpajakurssilla. Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin havainnointina ja avoimina teemahaastatteluina. Tekijä osallistui larppikurssille nuorten kanssa havainnoiden toimintaa osallistuvalla otteella. Haastateltaviksi tuli neljä vapaaehtoista kurssilaista ja kaksi kurssin edellisenä vuonna suorittanutta opiskelijaa, jotka olivat mukana järjestämässä kurssin päättävää larppitapahtumaa.

Työ pohjaa sosiaalipedagogiseen yhteisöllisyyden määritelmään sekä sosiokulttuurisen innostamisen periaatteisiin, joihin heijasteltiin larppaamista yhteisöllisenä toimintana ja harrastuksena. Larp eli liveroolipelaaminen on improvisaatioteatteriin verrattavaa roolipeliä, jossa osallistujat esittävät hahmojaan konkreettisesti ja eläytyvät niiden kokemuksiin hyödyntäen erilaisia mekaniikkoja esimerkiksi taistelun mallintamiseen turvallisesti. Larp-kokemus luodaan yhdessä muiden osallistujien kanssa, eikä siinä ole ulkopuolista yleisöä. Kokemus puretaan jälkikäteen yhteisesti ja ohjatusti.

Larppikurssia järjestää Roolipeliyhdistys Perkunas ry Savonlinnan Taidelukiossa vapaavalintaisena kurssina, joka on avoin kaikille luokka-asteille. Yhdistys pyrkii kehittämään kurssista laajemmin sovellettavan menetelmän nuorisotyöhön, ja tämä tutkimus on osaltaan tarjoamassa lisätietoa tätä kehittämistyötä varten. Kurssin tarkoitus oli tutustuttaa nuoret larppaamiseen. Siellä harjoiteltiin heittäytymistä, tunnetaitoja ja hahmoon eläytymistä turvallisessa ympäristössä yhdessä muodostetuin säännöin. Yhteisöllisyyttä rakennettiin tietoisesti sekä perinteisin ryhmäyttämisen menetelmin että erityisesti larpille tyypillisin keinoin. Tutkimuksen johtopäätös oli, että yhteisöllisyyttä rakentavat tekijät larp-menetelmässä ovat osallisuus yhteiseen narratiiviin, tunnetyöskentely, turvallisuuteen liittyvät mekaniikat tasaveroisen kohtaamisen mahdollistajina sekä immersio eli uppoutuminen larpin maailmaan ja hahmoihin keinona kehittää ymmärrystä toisia ihmisiä kohtaan.

Kurssin kehittämisen kannalta huomio kääntyy sen soveltuvuuteen kohderyhmälleen. Larppikurssin osallistujat olivat suhteellisen yhtenäinen kohderyhmä ja taustaltaan erilainen ryhmä voi vaatia enemmän aikaa ja ohjausresursseja. Huomattavaa on myös se, että kurssin päätteeksi oleva larppi vaatii paljon vapaaehtoistyövoimaa ja aikaa.