Varotieto tilanneymmärryksen muuttajana
Tammi, Olli (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103083014
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103083014
Tiivistelmä
Työssä kartoitettiin, miten varotieto vaikuttaa ensihoitajan tilannekäsitykseen ja muuttaako se jollain tavalla toimintamallia. Tapahtumia tarkisteltiin työturvallisuuslähtökohdista.
Tutkimus toteutettiin webropol-kyselynä. Työssä keskityttiin aikaan varotehtävän saamisesta asiakkaan kohtaamiseen. Kysely toimitettiin pelastuslaitoksille, jotka tuottavat ensihoitopalveluja. Kyselyyn tuli vastauksia 233 kappaletta eri puolilta Suomea. Kyselyyn olisi periaatteessa ollut mahdollista vastata lähes koko maan kattavasti. Laskennallisesti
pelastuslaitoksilla tehdään ensihoidossa yhteensä noin 1600 henkilötyövuotta, joten vastauksia olisi voinut tulla enemmänkin.
Tutkimusongelmat sisälsivät kolme osa-aluetta: Miten ensihoitaja ymmärtää varotiedon? Miten hyvin ensihoitaja tuntee alueensa varotieto-ohjeet ja miten ensihoitaja varautuu tulevaan tilanteeseen varotiedon saatuaan? Varotiedon määritelmän koki tietävänsä suurin osa vastanneista (varohenkilön määritelmän 95,3% ja varokiinteistön 75,1%). Varsinainen järjestelmä tuntui olevan hankalampi hahmottaa, sillä vain 55,4 % vastanneista koki tietävänsä, miten varotieto merkintä saadaan ja ainoastaan 8,6 % vastaajista koki tietävänsä, miten varotieto merkintä poistuu. Ohjeistuksen hallinnassa oli parantamisen varaa. 66.5 % koki tuntevansa ensihoitoalueensa ohjeistuksen ja työpaikkansa ohjeistuksen 53,7 % vastaajista. Kuitenkin 77,3 % vastaajista koki, että osaa toimia turvallisesti varotietotehtävällä. 45,1 % vastaajista toivoi lisää koulutusta aiheesta. Ensihoitajat varautuivat mahdolliseen uhkaan monella tasolla. Varokiinteistötehtävällä 51,9 % vastaajista käytti ohjeistettuja suojavarusteita. Hieman enemmän 54,9 % teki suunnitelman, miten toimia tehtävällä. Varohenkilötehtävällä luvut olivat hieman parempia. Ohjeistettuja suojavälineitä käytti 67 % vastaajista ja 71,7 % teki toimintasuunnitelman. Varotietoa piti hyödyllisenä 88,4 % vastaajista ja 84,6 % valmistautui mahdolliseen uhkaan varotiedon saatuaan.
Selkeästi asiasta tarvitaan lisää koulutusta ja harjoitteita, jotta saadaan aktivoitua myös se pieni joukko työntekijöitä, jotka eivät vielä käytä hyväkseen tarjottua mahdollisuutta varautua uhkatekijöihin.
Tutkimus toteutettiin webropol-kyselynä. Työssä keskityttiin aikaan varotehtävän saamisesta asiakkaan kohtaamiseen. Kysely toimitettiin pelastuslaitoksille, jotka tuottavat ensihoitopalveluja. Kyselyyn tuli vastauksia 233 kappaletta eri puolilta Suomea. Kyselyyn olisi periaatteessa ollut mahdollista vastata lähes koko maan kattavasti. Laskennallisesti
pelastuslaitoksilla tehdään ensihoidossa yhteensä noin 1600 henkilötyövuotta, joten vastauksia olisi voinut tulla enemmänkin.
Tutkimusongelmat sisälsivät kolme osa-aluetta: Miten ensihoitaja ymmärtää varotiedon? Miten hyvin ensihoitaja tuntee alueensa varotieto-ohjeet ja miten ensihoitaja varautuu tulevaan tilanteeseen varotiedon saatuaan? Varotiedon määritelmän koki tietävänsä suurin osa vastanneista (varohenkilön määritelmän 95,3% ja varokiinteistön 75,1%). Varsinainen järjestelmä tuntui olevan hankalampi hahmottaa, sillä vain 55,4 % vastanneista koki tietävänsä, miten varotieto merkintä saadaan ja ainoastaan 8,6 % vastaajista koki tietävänsä, miten varotieto merkintä poistuu. Ohjeistuksen hallinnassa oli parantamisen varaa. 66.5 % koki tuntevansa ensihoitoalueensa ohjeistuksen ja työpaikkansa ohjeistuksen 53,7 % vastaajista. Kuitenkin 77,3 % vastaajista koki, että osaa toimia turvallisesti varotietotehtävällä. 45,1 % vastaajista toivoi lisää koulutusta aiheesta. Ensihoitajat varautuivat mahdolliseen uhkaan monella tasolla. Varokiinteistötehtävällä 51,9 % vastaajista käytti ohjeistettuja suojavarusteita. Hieman enemmän 54,9 % teki suunnitelman, miten toimia tehtävällä. Varohenkilötehtävällä luvut olivat hieman parempia. Ohjeistettuja suojavälineitä käytti 67 % vastaajista ja 71,7 % teki toimintasuunnitelman. Varotietoa piti hyödyllisenä 88,4 % vastaajista ja 84,6 % valmistautui mahdolliseen uhkaan varotiedon saatuaan.
Selkeästi asiasta tarvitaan lisää koulutusta ja harjoitteita, jotta saadaan aktivoitua myös se pieni joukko työntekijöitä, jotka eivät vielä käytä hyväkseen tarjottua mahdollisuutta varautua uhkatekijöihin.