Läsnä lapsen arjessa : Pienryhmätoiminta ja sen kehittäminen päiväkodissa kasvattajien kokemana

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää lapsiryhmässä toteutettavaa pienryhmätoimintaa vastaamaan paremmin ryhmän tarpeita sekä kerätä tietoa siitä, miten pienryhmätoiminta ja sen kehittäminen vaikuttivat kasvattajan kokemukseen omasta työstään päiväkotiympäristössä. Opinnäytetyö on toimintatutkimuksellinen ja se toteutettiin 3–5-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä helmikuussa 2012. Aineisto kerättiin kolmella ryhmäteemahaastattelulla ryhmän työntekijöiltä.

Kasvattajat kokivat, että luottamus työtovereiden ammattitaitoon helpotti läsnäoloa. Kasvattajien oma läsnäolo taas lisäsi havainnointia, mikä vaikutti positiivisesti kasvattajien välisen vuorovaikutuksen laatuun. Tiimipalaverien pedagoginen sisältö kasvoi sen myötä, kun lapsiin liittyvä tuntemus syveni. Olennaista oli myös se, miten kasvattajat huomasivat oman läsnäolonsa ja mielialansa vaikuttavan koko ryhmän ilmapiiriin. Kasvattajista tuntui, että arki tuli sujuvammaksi ja tasapainoisemmaksi pienryhmätoiminnan kehittämisen myötä.

Pienryhmätilanteiden strukturointi lisäsi pysyvyyttä sekä tapahtumien ennakointia pienemmillä lapsilla. Strukturointi myös auttoi kasvattajia keskittymään ja olemaan paremmin läsnä. Pienryhmätoiminta lisäsi vuorovaikutusta sekä ruokailutilanteen miellyttävyyttä.

Johtopäätöksenä opinnäytetyöstä voidaan todeta, että pienryhmätoiminta sopii hyvin päiväkotiympäristöön, ja ryhmän omiin tarpeisiin joustavasti sovellettuna se tukee laadukasta varhaiskasvatusta.

The objective of this study was to develop the small group activities practiced in a child group to better measure the group’s needs and to collect information about how the development and carrying out of activities for small groups affects the kindergarten educators’ experience about their own work in a kindergarten environment. This study was carried out as a functional research and it was executed in a group of 3-to-5-year-old children in February 2012. The data was collected in three theme interviews with the group’s educators.

The educators felt that their level of presence in work situations was heightened because they could trust their co-workers expertise. The pedagogues’ level of presence facilitated the making of observations which in turn had a positive influence on the quality of interaction between the group’s workers. The pedagogical content of the team meetings evolved as the educators’ knowledge of the children deepened. The educators noticed how their own presence and spirit influenced the atmosphere in the group. The educators also felt that the everyday routines went better and got more balanced along with the development of the small group activities.

The structured routines in the small group situations increased the feeling of stability and anticipation in the smaller children. The structured routines also helped the educators to concentrate and be more present. Small group activities also increased interaction and made the meal situations more pleasant.

In conclusion the results show that small group activities suit the kindergarten environment well. When they are implemented flexibly according to the group’s own needs, they support high-quality early childhood education.