Yli 65 vuotiaiden vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen toteutuminen järjestämisvelvollisuuden siirtyessä Kelalta julkisen terveydenhuollon vastuulle

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Sastamalan sosiaali- ja terveyspalvelut Sotesin lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaiden kokemuksia ja mielipiteitä heidän kuntoutuksensa siirtymävaiheesta, Kelan vaikeavammaisten lääkinnällisestä kuntoutuksesta perusterveydenhuollon vastuulle.

Teemahaastattelun menetelmää käyttäen pyrin saamaan vastauksia viideltä kuntoutu-jalta seuraaviin, heidän kuntoutustaan koskeviin asioihin; Millaista ohjeistusta / ohjausta kuntoutujat olivat saaneet täyttäessään 65 vuotta Kelan tai perusterveydenhuollon taholta lääkinnällisen kuntoutuksen siirtymävaiheessa, oliko heille laadittu kuntoutussuunnitelmaa kuntoutuksen siirtyessä perusterveydenhuollon vastuulle ja mitä suunnitelma sisälsi, miten kuntoutus on toteutunut perusterveydenhuollon vastuulla, millaisia kehittämistarpeita he tunnistavat siirtymävaihetta tai kuntoutusta koskien sekä onko heillä kokemuksia Kelan 65 vuotta täyttäneille järjestämästä harkinnanvaraisesta kuntoutuksesta.

Teemahaastattelun saamieni vastausten pohjalta siirtymävaiheen ohjauksen kuntoutujat kokivat riittäväksi, vaikkakin kuntoutusvastuun siirtymisestä Kelalta perusterveydenhuollolle saatu tieto oli hajanaista. Kuntoutussuunnitelman laadinnan ja sisällön merkitys kuntoutukselle oli kuntoutujien kokemusten pohjalta merkityksetöntä, koska kuntoutujat eivät itse kokeneet voivansa vaikuttaa suunnitelmaan tai sen sisältöön. Kuntoutuksen ei myöskään koettu jatkuvan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti perusterveydenhuollon vastuulla eikä kuntoutusmäärien selkeä lasku verrattuna Kelan myöntämään vaikeavammaisten lääkinnälliseen kuntoutukseen ylläpitänyt riittävää toimintakykyä. Kehittämistarpeina perusterveydenhuollon vastuulla toteutuvaan kuntoutukseen kuntoutujat toivat esille eritoten yksilöllisen kuntoutussuunnittelun ja -ohjauksen merkityksen sekä kuntoutuksen toteutumisen, joka tukee riittävän toimintakyvyn ylläpitämistä. Harkinnanvarainen kuntoutus yli 65-vuotiaille oli hyvin tunnettu ja kuntoutujat kokivat sen oman toimintakykynsä ylläpidon kannalta hyödylliseksi kuntoutusmuodoksi lääkinnällisen kuntoutuksen lisäksi.

The purpose of this thesis was to clarify Sastamala´s social- and health services – Sotesi – customer´s experiences and opinions about their period of transition of a medical rehabilitation from Social Insurance Institution (Kela) to public health care responsibility for severely handicapped persons.

Using a method of an interview with the theme, I tried to get answers from five rehabilitees of their experiences and views for following questions about their rehabilitation; What kind of instructions / guidance rehabilitees were obtained from Kela or from public health care about their period of transition when they turn age of 65? Whether their made rehabilitation plan after period of transition was realized to public health care and what it includes? How rehabilitation has been realized responsibility for health care? What kind of needs to develop rehabilitees have found about their period of transition or rehabilitation? Do they have experiences from discretionary rehabilitation that Kela organizes for 65 years of age and after it?

Answers that I get on the basis of an interview with the theme, rehabilitees felt they had sufficient guidance for their period of rehabilitation transition, although the information that they have get was patchy. Rehabilitees felt that the importance of a making rehabilitation plan or its contents for their rehabilitation was insignificant, because they couldn´t affect the substance of a plan. Rehabilitees also felt that rehabilitation didn´t continues to be needs of an individual´s in responsibility for health care and a clear reduction in the amount of rehabilitation after period of transition maintain an adequate to a functional capacity. Needs to develop in a public’s health care organized rehabilitation, rehabilitees brought out especially an individual plan-ning for rehabilitation, meaning of rehabilitation counseling and organized rehabilitation that is enough to support maintain of a functional capacity. The discretionary rehabilitation for 65 years of age and after it was well-known and rehabilitees felt that it was good form of rehabilitation to maintain functional capacity in addition to medical rehabilitation.