Rehabilitering av höftfrakturer med fokus på vårdtiden, funktionsförmågan och mortaliteten : En systematisk litteraturstudie

Abstract

Detta examensarbete är ett beställningsarbete av Helsingfors hälsocentral för Storkärrs fysioterapiavdelning. Studien är en systematisk litteraturstudie av 15 internationella artiklar, med syftet att undersöka vårdkedjan av höftfrakturpatienter med fokus på patienternas fysiska funktionsförmåga, vårdtid och mortalitet. Med studiens resultat vill skribenten bidra till att effektivera höftfrakturpatiens vårdkedja och rehabilitering i Finland. Studiens frågeställning är: Hur kan vården av höftfrakturpatienter i Finland effektiveras så att vårdtiden förkortas, mortaliteten minskar och patienternas funktionsförmåga förbättras snabbare och i högre grad än tidigare? Resultatet blev att vissa utvalda patienter kan återvända hem direkt efter sjukhusvistelsen för att själva ta ansvar över sin rehabilitering i hemmet. Det sociala stödet är då viktigt. Styrketräning förbättrar funktionsförmågan långsiktigt. För att sålla de som är i störst behov av intensiv styrketräning kan man använda gripkraften vecka post-operativt. Vårdtiden förkortas och funktionsförmågan förbättras om avdelningspersonalen är multiprofessionell och kommunicerar sinsemellan. Avdelningen bör vara specialiserad på geriatri och ortopediska patienter. Detta bidrar till att minska mortaliteten under sjukhusvistelsen.

Tämä opinnäyte työ on tehty tilaustyönä Helsingin terveyskeskukselle ja Suursuon sairaalan fysioterapiaosastolle. Tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsatuksena 15 kansainvälisestä artikkelista. Työn tavoitteena on tutkia lonkkamurtumapotilaiden hoitoketjua keskittyen fyysiseen toimintakykyyn, hoitoaikaan sekä kuolleisuuteen. Tutkimustuloksilla opinnäytetyöntekijä haluaa edistää ja tehostaa lonkkamurtumapotilaiden hoitoketjua ja kuntoutusta Suomessa. Tutkimuskysymys on seuraavanlainen: "Miten lonkkamurtumapotilaiden hoito Suomessa voidaan tehostaa siten, että hoitoaika lyhenisi, kuoleisuus vähentyisi ja fyysinen toimintakyky parantuisi nopeammin ja suuremmassa määrin verrattuna aikaisempiin menetelmiin?" Tutkimustulokset osoittavat, että tutkimukseen rajatut potilasryhmät voivat palata suoraan kotiin sairaalahoidon jälkeen ja ottaa vastuun omasta kuntoutuksestaan kotonaan. Tämä kuitenkin edellyttää hyvää sosiaalista tukea. Lisäksi voimaharjoittelu parantaa toimintakykyä pitkällä aikavälillä. Eniten intensiivistä voimaharjoittelua kaipaavat potilaat voidaan seuloa testaamalla potilaiden puristusvoima viikko leikkauksen jälkeen. Sairaalahoito lyhenee ja toimintakyky paranee, mikäli osastohenkilökunta kommunikoi keskenään ja on moniammatillinen. Osaston ollessa geriatrinen osasto, joka on erikoistunut ortopedisiin potilaisiin, kuolleisuus sairaalassa vähenee.

This thesis is conducted as a study for the Helsinki heath center and Suursuon physio-therapy department. The study is a systematic literature review of 15 international articles, with the aim to investigate the continuum of care of hip fracture patients with a focus on patients’ functional ability, length of stay and mortality. With the study results the writer aims to contribute to a more effective chain of care and rehabilitation of hip fracture patients in Finland. The study question is: How can the care of hip fracture patients in Finland be intensified in order to shorten hospital stay, reduce mortality and improve patients’ functional capac-ity faster and to a greater extent than before? The study result shows that selected patients can be discharged from hospital directly home by taking responsibility of their own rehabilitation. In the case of early discharge social support is important. Strength training improves long term functional ability. Handgrip strength one week postoperation can be used to screen those in most need of intensive strength training. A multiprofessional ward staff that communicates with each other shortens the hospital stay and improves physical ability. The ward should be specialized in geriatric and orthopedic patients. This reduces the in-hospital mortality.