Expressing politics through visual theatre : analysis of contemporary visual theatre artists from Post-Soviet countries

Abstract

In my thesis I investigate contemporary theatre directors who’s works reflect the oppressed life under Soviet Union. I’ve made an overview about how political theatre has come all the way this far and then concentrated on analysis of two particular performances. Directors of the works- Dmitry Krymov and Andriy Zholdak- and their companies are known for their anarchic, noncommercial and politically charged approach to art. There are all kinds of possibilities and styles to make political theatre and often it is not easy to make categorizations in this sphere. Those particular works focus on a specific epoch in the history and reflect it as naturalistically as possible, without giving any judgments. I am impressed and interested in how symbols and metaphors can visually express more than words. In my work you can find analysis of this “sign world”- through the prism of performances “Opus #7” and “Lenin Love. Stalin Love”. I conclude my work by comparing these two performances that are from so diverse cultural background, yet using similar means and theatrical language. These theatre pieces have proven a point that honest, humane and disclosing stories can awaken fresh thoughts amongst the audience and cause a social change.

Opinnäytetyössäni tutkin nykyteatteriohjaajia, joiden teokset heijastavat sorrettua elämää entisessä Neuvostoliitossa. Olen tehnyt yleikatsauksen poliittisen teatterin matkasta nykypäivään ja keskittynyt kahden eri esityksen analysoimiseen. Esitysten ohjaajat, Dmitry Krymov ja Andriy Zholdak, ja heidän työryhmänsä ovat tunnettuja anarkistisesta, ja poliittisesti haasteellisesta näkökulmastaan taiteeseen. On olemassa monenlaisia tapoja ja mahdollisuuksia tehdä poliittista teatteria, ja siksi alan kategorisoiminen voi olla hankalaa. Nämä kaksi esitystä, joita tutkin, keskittyvät tiettyihin aikakausiin, ja kunnioittavat kyseistä aikaa mahdollisimman naturalistisesti, tuomitsematta. Olen kiinnostunut ja vaikuttunut siitä, kuinka symbolit ja metaforat voivat kertoa katsojalle enemmän kuin sanat. Opinnäytetyössäni analysoin tätä merkkien maailmaa esityksissä “Opus #7” ja "Lenin Love. Stalin Love.”. Päätän opinnäytetyöni vertaamalla näitä kahta kulttuuritaustaltaan erilaista esitystä, joissa kuitenkin on nähtävillä yhtenäinen teatterillinen kieli ja tarkoitus. Nämä esitykset ovat todistaneet kuinka rehelliset ja inhimillisen peittelemättömät tarinat voivat herättää yleisössä tuoreita ajatuksia ja aiheuttaa sosiaalisen muutoksen.