Laitosnäyttelijä : matka teatteritalosta hoitolaitokseen

Abstract

Opinnäytetyöni käsittelee esiintyjän ja katsojan kontaktia ja taiteen tervehdyttäviä vaikutuksia.

Käsittelen aihetta valmistamani hoitolaitoksiin suunnatun Mihin kauriit katosivat? -runomonologin näkökulmasta. Hoitolaitoksilla tarkoitan työssäni mm. vanhusten palvelutaloja ja mielenterveyskuntoutujien päiväkeskuksia. Esittelen näyttelijän työtä laitosteatterissa. Perehdyn näyttelijä Jussi Lehtosen esitykseen Rakkaus ei ole ajan narri, joka kiersi hoitolaitoksissa. Käsittelen Lehtosen kirjoittamaa kirjaa Samassa valossa ja pohdin taiteen mahdollisuuksia terveydenhuollossa.

Tutkin kirjallisessa opinnäytetyössäni omaa henkilökohtaista matkaani turhautuneesta näyttelijästä itsensä tärkeäksi kokevaksi esiintyjäksi.

My bachelor’s thesis explores the contact between the performer and spectator and the beneficial influence of art.

I approach the topic from the point of view of my poetry monologue Mihin kauriit katosivat?. This monologue was prepared for social and health services which include nursing homes and mental health rehabilitaation daycenters. In this thesis, I introduce the work of an actor in municipal theatre. This analysis utilises actor Jussi Lehtonen’s work with performance Rakkaus ei ole ajan narri. Special fokus is minded on the book titled Samassa valossa which was written regarding the touring performance. This book explores the possibilities of art in the health care sector. Critical self-reflection is used in the thesis as a vehicle to understand the journey from a frustrated actor to a self-respecting artist.