synnytyksenjälkeinen keskustelu - jokaisen äidin oikeus

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa ja kuvailla, millainen on hyvä synnytyksen jälkeinen keskustelu äidin ja kätilön välillä. Työn tehtävänä on saada selville äitien käsitys hyvästä synnytyskeskustelusta. Kartoituksen pohjalta laadittiin suositukset hyvälle synnytyskeskustelulle.

Opinnäytetyömme tutkimusmenetelmä on kvalitatiivinen. Tutkimusmateriaali kerättiin äideille suunnatulla kyselyllä, joka julkaistiin www.helistin.fi- sivustol-la. Kyselyyn vastasi 25 äitiä, jotka olivat synnyttäneet 2000-luvulla. Äitien vastauksia verrattiin tutkimukseen, jossa selvitettiin kätilöiden kokemuksia synnytyskeskustelusta.

Vastausten mukaan synnytyksen jälkeinen keskustelu tulee käydä jokaisen synnytyksen jälkeen ja sen ajankohta tulisi sopia etukäteen. Keskustelua pidetään tärkeänä osana synnytyksen hoitoa ja synnytyspelkojen ehkäisyä. Keskustelun vetäjäksi toivotaan ensisijaisesti synnytystä hoitanutta kätilöä. Keskustelussa pitäisi äitien mielestä käydä läpi synnytys aikajärjestyksessä synnytyskertomusta apuna käyttäen. Sen lisäksi tehtyjen toimenpiteiden syyt tulisi käydä läpi, sekä keskustella kivunlievityksen onnistumisesta. Keskustelussa äidille tulisi antaa mahdollisuus purkaa tunteitaan ja kokemuksiaan yhdessä kätilön kanssa. Kätilön tulisi olla keskustelun aktiivinen vetäjä ja esittää äidille keskustelua eteenpäin vieviä kysymyksiä. Äitien mielestä synnytyskeskustelun käyminen vaatii liikaa aktiivisuutta äidiltä. Edellisten lisäksi kätilöltä odotetaan empaattisuutta ja aitoa kiinnostusta äidin kokemusta kohtaan. Tilanteen tulisi olla rauhallinen ja kiireetön. Sen aikana ei saisi olla muuta toimintaa. Kätilön tulisi myös selvittää jatkohoidon tarve ja tarjota mahdollisesti uutta keskusteluaikaa, jos äiti sitä tarvitsee.

Hyvän synnytyskeskustelun mahdollistamiseksi kuvaavaan kirjaamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota synnytyssalissa, sillä synnytystä hoitaneella kätilöllä ei ole aina mahdollisuutta käydä keskustelua äidin kanssa osastolla. Keskustelutilanteita tulisi harjoitella myös jo kätilökoulutuksen aikana. Jatkotutkimusaiheeksi ehdotamme synnytyskeskustelukaavakkeen kehittämistä.

The purpose of this thesis is to describe the nature of a successful post birth discussion between a mother and a midwife from the mothers’ point of view. The goal of the study is to establish a recommendation for a good post birth discussion.

The study was conducted using a qualitative method. The study material for the thesis was gathered by means of a questionnaire for mothers. It was published on the website www.helistin.fi and it was filled out by 25 mothers who had given birth after the year 2000. The mothers’ answers were compared to the results of a previous study exploring the experiences of midwifes during post birth discussions.

According to the results, the post birth discussion should take place after each birth, and the schedule should be determined beforehand. The discussion is seen as a major factor in childbirth care and in preventing fear of childbirth. Primarily the mothers wish to have the midwife who was present at the childbirth to also conduct the discussion. During the discussion the participants should, according to the mothers, go through the birth in a chronological order with the help of a detailed childbirth report. In addition, the reasons for any procedures carried out during childbirth should be clarified, and the successfulness of the pain relief used should be evaluated. The discussion should provide the mother with the possibility to vent her feelings and share her birth experience with the midwife. The mothers feel that the discussion now requires too much activity on their behalf: this is why the midwife should act as the leader of the discussion by posing the necessary leading questions to the mother. Furthermore, the midwife is expected to show empathy and genuine interest in the mother’s birth experience. The situation should be peaceful and unhurried, and no other activity should take place during it. The midwife should also explore the need for further postnatal care and possibly suggest another discussion appointment to the mother, should she need it.

To facilitate a good post birth discussion, more attention should be paid in the delivery room to descriptive reporting during childbirth, since the midwife pre-sent at the birth may not always have the possibility to conduct the post birth discussion with the mother in question. The discussions should already be rehearsed and planned during midwifery training. As a further study topic we would like to suggest developing a post birth discussion form.