Genomitiedon käyttö masennuksen lääkehoidossa : kirjallisuuskatsaus
Hokkanen, Sanna; Pekkanen, Virve (2021)
Hokkanen, Sanna
Pekkanen, Virve
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103103143
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103103143
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa kooste genomitiedon käytöstä masennuslääkitystä käsittelevissä ajankohtaisissa tutkimuksissa. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa genomitiedon hyödyntämisestä masennuksen lääkehoidossa hoitotyön näkökulmasta. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, millaista masennuksen hoitoon liittyvää etua genomitieto voi tarjota.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin Cinahl- ja Medic-tietokannoista. Aineiston analyysissä käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä. Osana opinnäytetyötä toteutettiin myös hoidonohjeistus genomitiedon käytöstä potilasohjauksessa.
Kirjallisuuskatsauksen tuloksista ilmenee, että geenitestauksella voidaan lyhentää sairaalahoidon kestoa sekä saavuttaa kustannussäästöjä potilaan kokonaishoidossa. Geenitestin avulla löydettyjen masennuslääkityksen kannalta epäsuotuisien genotyyppien osuus kaikista tutkituista sekä näiden perusteella tehtyjen lääkemuutosten määrä vaihtelivat tutkimusten välillä. Myös geenitestauksen ja masennuskyselyn tulosten välinen yhteys vaihteli tutkimusten välillä.
Opinnäytetyön tulokset ovat hyödynnettävissä tiedon lisäämisen välineenä terveydenhuollon henkilöstölle sekä terveysalan opiskelijoille. Tieto perimän vaikutuksesta lääkevasteeseen lisääntyy jatkuvasti, sillä alalla tehdään paljon tutkimusta. Näin ollen on hyvä tietää, mistä geenitestauksessa on kyse ja millaista tietoa geenitestaus voisi potilaan lääkehoidon suunnittelun avuksi nyt ja tulevaisuudessa tuoda. Jatkotutkimuksen kohteena voisi olla geenitestien käyttö suomalaisen väestön masennuksen hoidossa.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin Cinahl- ja Medic-tietokannoista. Aineiston analyysissä käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä. Osana opinnäytetyötä toteutettiin myös hoidonohjeistus genomitiedon käytöstä potilasohjauksessa.
Kirjallisuuskatsauksen tuloksista ilmenee, että geenitestauksella voidaan lyhentää sairaalahoidon kestoa sekä saavuttaa kustannussäästöjä potilaan kokonaishoidossa. Geenitestin avulla löydettyjen masennuslääkityksen kannalta epäsuotuisien genotyyppien osuus kaikista tutkituista sekä näiden perusteella tehtyjen lääkemuutosten määrä vaihtelivat tutkimusten välillä. Myös geenitestauksen ja masennuskyselyn tulosten välinen yhteys vaihteli tutkimusten välillä.
Opinnäytetyön tulokset ovat hyödynnettävissä tiedon lisäämisen välineenä terveydenhuollon henkilöstölle sekä terveysalan opiskelijoille. Tieto perimän vaikutuksesta lääkevasteeseen lisääntyy jatkuvasti, sillä alalla tehdään paljon tutkimusta. Näin ollen on hyvä tietää, mistä geenitestauksessa on kyse ja millaista tietoa geenitestaus voisi potilaan lääkehoidon suunnittelun avuksi nyt ja tulevaisuudessa tuoda. Jatkotutkimuksen kohteena voisi olla geenitestien käyttö suomalaisen väestön masennuksen hoidossa.