Sydänpotilaiden hoitoajat Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2006-2009
Helin, Heidi; Järvinen, Annukka; Matola, Jenni (2012)
Helin, Heidi
Järvinen, Annukka
Matola, Jenni
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012082413252
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012082413252
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa hoitoaikojen pituuksia tulevan sydäntoimialueen potilailla Turun yliopistollisen keskussairaalan nykyisessä toimintamallissa vuosilta 2006-2009. Sydäntoimialueen pääprosessit ovat sydän-, keuhko- ja thoraxkirurgisen potilaan hoito, sepelvaltimopotilaan hoito, rytmihäiriöpotilaan hoito, sydämen vajaatoimintapotilaan hoito ja muun sydänpotilaan hoito. Opinnäytetyö on osa Tulevaisuuden sairaala - Hoitotyön kehittämisprojektia 2009-2015 (Hoi-Pro), jonka yhtenä päätavoitteena on tukea Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriä toimialuekohtaiseen toimintamalliin siirtymisessä. Hoi-Pro hanke kuului päättyneeseen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin T-sairaalan toiminnan kehittämisen hankkeeseen (T-Pro hanke).
Aineisto sisälsi 354 diagnoosikoodia, joista valittiin kymmenen keskeisintä sydäntoimialueen diagnoosia analysoitavaksi. Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen ja tutkimusaineistona käytettiin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin valmiita tilastoja sydänpotilaiden hoitoajoista Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Tutkimusongelmat olivat: 1) Mitkä ovat yleisimmät sydänpotilaiden diagnoosit, 2) Kuinka pitkiä ovat yleisimpien sydänsairauksien keskimääräiset hoitoajat diagnooseittain, 3) Mitkä ovat yleisimpien sydänsairauksien hoitojaksojen lukumäärät ja 4) Mitkä ovat yleisimpien sydänsairauksien hoitojaksojen osuudet kaikista sydänhoitojaksoista vuosina 2006-2009.
Tutkimustulokset osoittivat, että kymmenen yleisintä sydändiagnoosia olivat pitkäaikainen iskeeminen sydänsairaus, sydäninfarkti, eteisvärinä tai -lepatus, angina pectoris, sydämen vajaatoiminta, kurkku- ja rintakipu, kohtauksittainen tiheälyöntisyys, aorttaläpän viat, muut sydämen rytmihäiriöt ja eteis-kammiokatkos tai vasemman puoleinen haarakatkos. Näiden sydändiagnoosien yleisin hoitoaika oli noin kaksi vuorokautta. Eniten hoitojaksoja oli pitkäaikaisessa iskeemisessä sydänsairaudessa ja vähiten potilailla, joilla oli eteis-kammiokatkos tai vasemman puoleinen haarakatkos. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että kymmenen yleisintä sydändiagnoosia käsitti 70 prosenttia kaikista sydänhoitojaksoista.
Aineisto sisälsi 354 diagnoosikoodia, joista valittiin kymmenen keskeisintä sydäntoimialueen diagnoosia analysoitavaksi. Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen ja tutkimusaineistona käytettiin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin valmiita tilastoja sydänpotilaiden hoitoajoista Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Tutkimusongelmat olivat: 1) Mitkä ovat yleisimmät sydänpotilaiden diagnoosit, 2) Kuinka pitkiä ovat yleisimpien sydänsairauksien keskimääräiset hoitoajat diagnooseittain, 3) Mitkä ovat yleisimpien sydänsairauksien hoitojaksojen lukumäärät ja 4) Mitkä ovat yleisimpien sydänsairauksien hoitojaksojen osuudet kaikista sydänhoitojaksoista vuosina 2006-2009.
Tutkimustulokset osoittivat, että kymmenen yleisintä sydändiagnoosia olivat pitkäaikainen iskeeminen sydänsairaus, sydäninfarkti, eteisvärinä tai -lepatus, angina pectoris, sydämen vajaatoiminta, kurkku- ja rintakipu, kohtauksittainen tiheälyöntisyys, aorttaläpän viat, muut sydämen rytmihäiriöt ja eteis-kammiokatkos tai vasemman puoleinen haarakatkos. Näiden sydändiagnoosien yleisin hoitoaika oli noin kaksi vuorokautta. Eniten hoitojaksoja oli pitkäaikaisessa iskeemisessä sydänsairaudessa ja vähiten potilailla, joilla oli eteis-kammiokatkos tai vasemman puoleinen haarakatkos. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että kymmenen yleisintä sydändiagnoosia käsitti 70 prosenttia kaikista sydänhoitojaksoista.