Rasvahappojen kvantitatiivinen määritys

Abstract

Työn tarkoituksena oli selvittää kolmen eri menetelmän soveltuvuutta kvantitatiiviseen rasvahappomääritykseen sekä arvioida laboratorion rasvahappoanalyysin luotettavuutta osallistumalla kansainväliseen vertailunäytetutkimukseen. Ensimmäinen menetelmistä oli IUPAC 2.301 standardimenetelmä, toinen Bannon et al. (1982) esittämä pikamenetelmä ja kolmas testattava menetelmänä oli GOED:n (Global Organization for EPA and DHA Omega-3’s) voluntary monograph v.3 -menetelmä. Menetelmistä IUPAC:n ja GOED:n menetelmät perustuvat hydrolysoidun rasvan happokatalyyttiseen esteröintiin ja Bannonin esittämä menetelmä alkaliseen vaihtoesteröintiin. Testattaviksi näytteiksi valittiin koostumukseltaan hyvin tunnettu rypsiöljy ja kaksi erilaista GOED:n kalaöljyvertailunäytettä. Sisäisenä standardina käytettiin alkutestauksessa rasvahapon 21:0 metyyliesteriä ja myöhemmin 23:0 metyyliesteriä. Näytteet analysoitiin kahdella eri kaasukromatografilla, joissa oli erilaiset kolonnit. Toisella kolonnilla saatiin erotelluksi cis- ja trans-rasvahapot, kun taas toinen kolonni erotteli rasvahapot hiiliketjun pituuden sekä kaksoissidosten lukumäärän ja sijainnin mukaan. Työssä määritettiin lopuksi rasvahapot kvantitatiivisesti kolmesta GOED:n vertailunäytteestä. Näitä tuloksia voitiin vertailla muiden vertailulaboratorioiden saamiin tuloksiin. Lisäksi laboratorion tulostason oikeellisuutta arvioitiin analysoimalla kahta eri FAPAS:n vertailunäytettä, joille oli määritetty hyväksyttävät raja-arvot. GOED:n menetelmän todettiin toimivan vertailluista menetelmistä parhaiten ja lisäksi se oli työturvallisuuden kannalta paras vaihtoehto. Menetelmä tarvitsee kuitenkin jatkotestausta erilaisilla näytematriiseilla ennen käyttöönottoa.

The aim of the thesis was to test the suitability of three different methods for quantitative fatty acid analysis and to evaluate the reliability of the laboratory’s fatty acid analysis by participating in an international proficience test. The first tested method was based on the IUPAC 2.301 standard method while the second was a quick test method by Bannon et al. (1982) and the third method applied was the voluntary monograph v.3 method by the GOED (Global Organization for EPA and DHA Omega-3’s). The IUPAC and GOED methods were based on acid-catalysed esterification of hydrolyzed fat and the method presented by Bannon was based on alkaline transesterification. Rapeseed oil with its well known fatty acid composition is well known and two marine oil samples from GOED were selected as the samples for the method testing. The internal standard used for quantification in preliminary testing was a 21:0 methyl ester and later on a 23:0 methyl ester. The samples were analyzed with two different gas chromatographs using two different columns. One of the columns separated cis- and trans-fatty acids and the the other column was used to separate the fatty acids based on the length of their carbon chains and the number and position of double bonds. The final stage in the thesis project was a quantitative determination of fatty acid composition from three marine oil samples from GOED. These results were compared with results obtained by other laboratorien participating in the proficiency test. In addition, the reliability of the fatty acid analyses was evaluated by using two different FAPAS quality control test materials with determined satisfactory ranges for fatty acids. The comparison of the methods showed that the GOED method was the most useful method for the quantitative analysis of fatty acids. Also the GOED method was found to be the safest considering the risk factors in the laboratory environment. However, the method requires further testing with different sample matrixes.