Haja-asutusalueen jäteveden hallinta

Abstract

Vuonna 2003 valtioneuvosto antoi ympäristönsuojelulain nojalla asetuksen haja-asutusalueiden jäteveden puhdistuksesta. Asetusta lievennettiin vuoden 2011 alusta. Asetus määrää jäteveden puhdistukselle raja-arvot, jotka veden puhdistuksessa tulee saavuttaa. Se ei kuitenkaan sääntele pakollisia keinoja, vaan kiinteistönomistajan itsensä päätettävissä on, millä keinoin hän haluaa asetuksen määrittämät tavoitteet saavuttaa kiinteistöllään. Erilaisia vaihtoehtoja jäteveden puhdistusjärjestelmäksi haja-asutusalueella ovat mm. maapuhdistamo (maasuodattamo ja maahanimeyttämö), vesiosuuskunta, pienpuhdistamo ja umpisäiliö. Myös näiden erilaiset yhdistelmät ovat mahdollisia. Tässä työssä käsitellään eri vaihtoehtoja eritoten niiden kustannusten kannalta. Kustannusten laskennassa käytetään elinkaarinäkökulmaa, ja kokonaisvaltaiset kustannukset on pyritty ottamaan huomioon. Kustannukset muodostuvat kunkin jäteveden käsittelyjärjestelmän kohdalla sen asennuksesta tai rakentamisesta (kertainvestointi) sekä vuotuisista käsittely- ja huoltokustannuksista.

PIn 2003 the Finnish government decreed about sewage treatment in sparsely populated areas based on the Environmental Protection Law. The decree was moderated from the beginning of 2011. The decree sets limiting values that one must meet in treating sewage in sparsely populated areas. It does not however determine the means or methods to be used. Usually the property owner can decide what means and measures he wants to use to meet the standards. Different methods to treat sewage in sparsely populated areas include among others soil purification plants, water cooperatives, small purification plants, or a septic tank. Different combinations are also possible. This thesis covers different options and their costs. Cost calculation is performed using lifespan analysis. The costs consist of assembling or building the sewage treatment system (one-time investment) and treatment or maintenance costs.