Liikkuvuusharjoittelun vaikutukset kehon eri ominaisuuksiin : Suosituksia pelastajien liikkuvuusharjoitteluun
Reinlund, Ditte (2012)
Reinlund, Ditte
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012090413373
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012090413373
Tiivistelmä
Pelastusalan ammattilaisten keski ikä Suomessa on noussut huomattavasti 2000 luvun puolella, kun pelastushenkilöstön ammatillista eläkeikää nostettiin 55 vuodesta 65 vuoteen. Tämän korotuksen myötä alan työkyvyn ylläpitoa ja parantamista on ryhdytty huomiomaan entistä enemmän. Tämän opinnäytetyön tarkoitus on kartoittaa liikkuvuusharjoittelun eri tekniikoita sekä tapoja pelastajan työkyvyn ylläpitämisen näkökulmasta. Työssä keskitytään eri tekniikoihin sekä pitkäaikaisen liikkuvuuden lisäämiseen. Tutkimuksen tulokset voivat tukea Helsingin pelastuslaitoksen pyrkimystä parantaa muun muassa ikääntyvän henkilöstön fyysisen toimintakyvyn hallinnan menetelmiä ja välineitä. Tutkimuksessa oli kolme pääasiallista tutkimuskysymystä: 1) Miten liikkuvuutta kannattaa harjoittaa? 2) Kuinka kauan liikkuvuusharjoitteita tulee tehdä, jotta saadaan pitkäaikaisia tuloksia? ja 3) Miten liikkuvuusharjoittelu vaikuttaa voimantuottoon? Lisäksi tutkittiin erillisesti, miten alaraajojen ja yläraajojen liikkuvuutta kannattaa harjoittaa. Opinnäytteessä kysymyksiin vastattiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Katsaus käsitti kolmetoista tutkimusta vuosilta 2000 2012. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että staattinen liikkuvuusharjoittelu lisää alaraajojen liikkuvuutta tehokkaimmin, mutta myös siihen, että aktiivinen, Proprioceptive Neuromuscular Facilitation tai dynaaminen liikkuvuusharjoittelu parantavat kaikki liikkuvuutta jollain tavalla. Liikkuvuusharjoittelun tulee lisäksi olla säännöllistä, vaihtelevaa sekä kestää vähintään neljä viikkoa, jonka jälkeen liikkuvuutta tulee ylläpitää venyttelemällä 2 3 kertaa viikossa. Yksittäisen venytyksen optimaaliseksi pituudeksi todettiin olevan 30 sekuntia, jolloin raajan liikkuvuus paranee pitkällä tähtäimellä. Staattisen venyttelyn todettiin heikentävän voimantuottoa hetkellisesti, kun taas dynaaminen ei vaikuttanut siihen lainkaan. Yläraajojen liikkuvuusharjoittelusta ei löytynyt luotettavia tuloksia, joten jatkotutkimuksia asian suhteen tarvitaan.