"Isät ei synnytä?" : Selvitys isien masentuneisuudesta perheissä, joissa on alle 1½-vuotias lapsi

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, esiintyykö isillä synnytyksen jälkeistä masennusta, miten masennus ilmenee ja millaisiksi isät kokevat neuvolan tukipalvelut.

Opinnäytetyömme tutkimusjoukko koostui Mikkelin kaupungin Itäisessä neuvolassa asioineista isistä (n=90). Tutkimusaineisto kerättiin 15.6–31.08.2009 neuvolaan toimitetuilla kyselylomakkeilla, joissa käytettiin strukturoituja kysymyksiä ja yhtä avointa kysymystä. Osa kyselylomakkeesta koostui erityisesti synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseen kehitetyn Edinburgh postpartum depression scale-lomakkeen (EPDS) muokatusta versiosta. Kyselyyn vastasi 90 isästä 36, joten vastausprosentti oli 40. Kerätty aineisto käsiteltiin Microsoft Excel ja OpenOffice.org-ohjelmistoja sekä sisällön analyysia käyttäen.

Tulokset osoittivat, että vain yksi kyselyymme vastanneista isistä oli masentunut. Masennuksen katkaisupisteenä pidettiin 11 pistettä EPDS-kyselylomakkeesta. Tutkimusjoukkomme isät kuvasivat tuntemuksiaan tarpeettomina itsesyytöksinä sekä selittämättömänä ahdistuneisuutena ja huolestuneisuutena. Tämän lisäksi isillä oli surullisia tai kurjia tuntemuksia ja he kokivat asioiden kaatuvan päälleen. Isien kokemukset neuvolan tukipalveluista olivat vaihtelevia. Suurin osa isistä (53 %) piti neuvolan tukipalveluja hyvinä, 14 % isistä osa antoi rakentavaa kritiikkiä ja loput (33 %) kokivat, etteivät kaivanneet neuvolalta tukea.

Neuvola voi hyödyntää tämän tutkimuksen tuloksia perhevalmennuksessa isien tukemiseen sekä isien kohtaamiseen. Jatkossa olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka masentuneet isät ovat saaneet tukea neuvolasta. Myös isien synnytyksen jälkeistä masennusta käsittelevän materiaalin tuottaminen perhevalmennuksen tueksi olisi hyvä kehittämiskohde.

Maternal postpartum depresssion has been a well known phenomenon for many years. However in the past few years studies have shown that up to 10 % of new fathers suffer from similar symptoms. This study aims to determine the incidence of paternal postnatal depression in a random group of new fathers, how this depression shows and how these men feel they are being supported by the maternal and child healthcare clinics during the postnatal period.

Our graduate work was carried out as a quantitative study during the period from June 15th to August 31st, 2009. The target group consisted of clientele of a maternity and child healthcare clinic in eastern Mikkeli (n=90). The data was collected through a questionnaire including structured questions and one open question. A version the Edinburgh postpartum depression scale (EPDS) was used as a part of the questionnaire, for it has been especially developed to detect postnatal depression in new parents. Thirty six of the 90 questionnaires were returned in time thus giving us a response of 40 percent. The data was later analysed by using MS Excel, OpenOffice.org and content analysis.

The results of this study told us that one (1) of the men in the study group showed signs of paternal depression. Over 11 points from the Edinburgh postpartum depression scale were considered a sign of depression. The target group described unexplained feelings of anxiety and worry and also unreasonably blaming themselves when things went wrong. The fathers also described feeling sad or miserable sometimes and feeling overwhelmed. In the opinions of the responding fathers, the support provided by the maternity and child healthcare clinics during the postnatal period varied. Nineteen out of the thirty six new fathers in the study group thought the support services were sufficient, five gave constructive criticism and twelve thought the need for paternal support was redundant.

The results can be utilized by the maternal and child healthcare clinics in developing better services for new fathers. Future studies could look into how the clinics support new fathers with postnatal depression and develop material to be used in that support.