Nälkä näytellä : Pohdintaa arvoista näyttelijäntyössä

Abstract

Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jossa kirjoittaja pohtii näyttelijäntyötä kahdessa eri produktiossa, joissa työskentely- ja lähestymistapa on erilainen: Likaminn – produktiossa sovellettiin devising-menetelmää, ja Täyspuuvillakuosi toteutettiin tekstilähtöisesti työryhmässä ohjaajavetoisesti.

Tutkimuksen lähtökohtana on kirjoittajan palo näyttelijäntyöhön ja tavoitteellinen itsensä kehittäminen näyttelijänä. Kahden prosessin läpikäyneenä kirjoittaja avaa näyttelijäkäsityksensä peilaillen kokemuksiaan onnistumisena ja epäonnistumisena kehityksessä. Näin kirjoittajalle muodostuu käsitys omasta tekijyydestä näyttelijänä. Tutkimuksen aineistona on käytetty kirjoittajan päiväkirjamerkintöjä.

Kirjoittaja kysyy millainen on luova maaperä näyttelijän luovuudelle ja työn lopputuloksena pohtii arvojaan näyttelijänä. Arvot ovat elävä kontakti eli yhteys, luovuus keskeneräisessä prosessissa, kehollisuus, ilo, yhdessätekeminen, läsnäolo sekä nähdyksi tuleminen. Näyttelijän tekijyys muotoutuu materiaalia tuottavaksi taiteellisia valintoja tekeväksi yhdessätekijäksi työryhmässä.

This thesis is a qualitative study of author’s deliberation of an actor’s work in two plays where the acting methods were different to each other: Likaminn was based on group devising and Täyspuuvillakuosi was a text based process with a director.

The starting point for this thesis is the author’s passion for acting and her aim to develop acting skills. Throughout the two processes the author explores the perception of an actor examining the experiences of success and failure in development. The author builds her own view on acting. The material of thesis has been used work journal of the author.

In this thesis the author asks what the fruitful soil for actor’s creativity is and finally finds out her own values in the work of an actor. The values she finds are vivid contact and/or connection, creativity in progress, physicality, joy, co-operation, being present and the experience of being seen. The application of an actor’s work formulates into a congenial material producing and artistic decision making partner in the working group.