Sairaanhoitaja lääkehoidon ohjaajana ja lääkehoitoon sitoutumisen edistäjänä

Abstract

Tämä opinnäytetyö toteutettiin osana Turun ammattikorkeakoulun ja lääketietokeskuksen MONI-lääkehanketta. Yhteistyökumppaneina hankkeessa toimivat Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri ja Turun sosiaali- ja terveystoimi. Hankkeen kokonaistavoitteena on edistää potilas- ja lääkitysturvallisuutta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli arvioida sairaanhoitajan (N=326) toteuttaman lääkehoidon ohjauksen laatua, sisältöä ja menetelmiä. Lisäksi selvitetään, mitä menetelmiä sairaanhoitajat käyttävät lääkehoitoon sitoutumiseen arvioinnissa ja edistämisessä. Tutkimusjoukkona olivat Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin sekä Turun sosiaali- ja terveystoimen sairaanhoitajia tietyiltä tutkimukseen valituilta osastoilta. (n=116). Aineiston kerääminen tapahtui hankkeen toimesta. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista lähestymistapaa sekä kvalitatiivista sisällön analyysia sovellettiin. Aineisto kerättiin projektissa kehitetyllä puolistrukturoidulla kyselylomakkeella ja analysoitiin tilastollisesti SPSS-ohjelmalla. Lisäksi työssä vertaillaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisiä eroja. Tulokset osoittivat, että lääkehoidon ohjaus ja lääkehoitoon sitoutumisen edistäminen kuuluvat olennaisena osana sairaanhoitajan työhön. Erilaisia ohjausmenetelmiä käytettiin monipuolisesti ja niistä tärkeimmiksi nousivat yksilöohjaus ja suulliset sekä kirjalliset ohjeet. Lääkehoitoon sitoutumista arvioitiin useimmiten haastatteluita sekä erilaisia mittareita käyttäen. Tulokset osoittivat myös, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä ilmeni eroja sekä lääkehoidon ohjauksessa että potilaan lääkehoitoon sitouttamisessa. Erikoissairaanhoidossa ohjausta toteutettiin huomattavasti enemmän, mutta perusterveydenhuollossa menetelmät olivat monipuolisempia. Samoin lääkehoitoon sitoutumisen arviointi oli perusterveydenhuollossa monipuolisempaa. Vastausprosentti tutkimuksessa oli 36 %. Tulevaisuudessa tulisi sairaanhoitajille tarjota enemmän mahdollisuuksia lääkehoidon osaamisen lisäkoulutuksiin, sillä hoitajat kokivat farmakologisen tietoperustansa puutteelliseksi. Lisäksi ajanpuute ja resurssien vähyys koettiin ongelmallisiksi. Lääkehoitoon sitoutumisen edistämiseksi potilaille tulisi antaa selkeämmät ohjeet sekä motivoida ja olla tukena hoidon jokaisessa vaiheessa. Myös potilaan oma osallistuminen ja vastuu lääkehoidon toteutumisesta koettiin tärkeiksi sitoutumisen toteutumiseksi.

This thesis was written as a part of the MONI medication project of the Turku University of Applied Sciences and the Pharmaceutical Information Centre. Also the Hospital District of Southwest Finland and the City of Turku Social and Health Services cooperated in this project. The overall goal of the project is to improve patient and medication safety. The goal of the thesis was to assess the quality, content and methods of the guidance of medication provided by nurses (n=326). The goal is to develop the quality of the guidance of medication provided by nurses. In addition to this, it is also explained, what methods nurses use for assessing and furthering commitment to medication. The survey group was made up of Hospital District of Southwest Finland and City of Turku Social and Health Care Department nurses from certain wards picked up for the purpose (n=116). The material was gathered in connection with the project. The survey was done using a quantitative approach and qualitative content analysis. The material was gathered through a semi-structured question form developed during the project, and was analysed statistically using the SPSS programme. In addition to this, the differences between primary health care and specialized health care were compared during the research. The results showed that the guidance of medication and the furthering of commitment to medication are an essential part of the nurses’ work. Various guidance methods were used in a diversified manner, the most important of which were personal guidance and spoken and written instructions. The commitment to medication was mostly assessed by way of interviews and various indicators. The results also showed that there were differences between primary health care and specialized health care, both in the guidance of medication and in the furthering of commitment. There was much more guidance in specialized health care, while in primary health care the methods were more versatile. Also the assessment of commitment to medication was more varied in primary health care. The percentage of answered questions in the research was 36 %. In the future, nurses should be offered more opportunities for additional training in medication skills, because nurses felt that their pharmacological knowledge was lacking. In addition to this, lack of time and resources were felt as problems. In order to further commitment to medication, the patients should be given clearer instructions and more motivation, and they should be supported at every stage of the treatment. Also the patient’s own participation and responsibility for performing medication were felt as important in view of commitment to medication.