Osaamista ja osallisuutta osallistamalla – Tulevaisuuden työkaluja kuudesluokkalaisille palvelumuotoilun avulla

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan palvelumuotoilun mahdollisuuksia kouluympäristössä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, voidaanko palvelumuotoilumenetelmiä ja muotoiluajattelua hyödyntää koulussa tulevaisuuden taitojen opettamisessa ja osallisuuden edistämisessä, sekä millä tavalla palvelumuotoilua tulisi sanoittaa lapsille ja nuorille.

Opinnäytetyö rakentuu palvelumuotoilukoulu-projektin ympärille. Palvelumuotoilukoulu on ensimmäisen kerran syksyllä 2020 tamperelaisten kuudesluokkalaisten kanssa toteutettu palvelumuotoilun ja muotoilukasvatuksen pilottiprojekti, jonka tarkoituksena oli kokeilla, voidaanko palvelumuotoilua hyödyntää lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden kokemisen parantamiseen muuttuvassa ja epävakaassa maailmassa. Palvelumuotoilukouluun osallistuneet oppilaat suunnittelivat palvelumuotoilumenetelmien avulla heidän omaa hyvinvointiaan tukevia digitaalisia palveluita.

Opinnäytetyössä luodaan katsaus ajankohtaisiin muotoilukasvatuksen toimijoihin, esitellään eri tahojen tulevaisuuden taitojen ja osallisuuden määritelmiä sekä palvelumuotoilua lähestymistapana kirjallisuuden avulla. Työssä esitellään myös palvelumuotoilukoulun sisältö ja käytetyt palvelumuotoilumenetelmät. Opinnäytetyön tutkimuksellinen osuus jakautuu Living lab -metodiin, jonka kautta palvelumuotoilukoulua tarkastellaan, sekä palvelumuotoilukouluun osallistuneiden varhaisnuorten käsityksiä palvelumuotoilutermeistä tutkivaan laadulliseen tutkimukseen, jonka lähestymistapa on fenomenografinen. Tutkimuksen lähtökohtina ovat olleet tutkijan kokemukset palvelumuotoilun opettamisesta varhaisnuorille. Tutkimuksen aineisto on kerätty puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla ja sen tulokset esitellään fenomenografisen analyysin kautta.

Palvelumuotoilukoulu-projekti todettiin onnistuneeksi ja kaikki sen aikana syntyneet hyvinvointia tukevien ratkaisujen konseptit saivat jatkokehitysideoita. Kehittämisprojektin ja tutkimuksen kautta saadun tiedon perusteella palvelumuotoilua ja muotoiluajattelua voidaan hyödyntää monenlaiseen kehittämiseen, osallisuuden tunteen kasvattamiseen sekä tulevaisuudessa tärkeiden taitojen harjoittelemiseen kouluympäristössä, mutta palvelumuotoilun sanoittamisessa on otettava huomioon oppijoiden kehitysvaihe ja elämänkokemus.

The objective of this thesis was to study the possibilities of service design in a school environment. The aim was to clarify whether service design methods and design thinking could be utilized in teaching future skills and promoting inclusion, as well as how service design should be verbalized for the children and youth. The theoretical framework of this thesis engages with three key notions: service design, future skills and inclusion. The baseline for this work is based on the service design school, a service design and educational design pilot project that was organized for the first time in autumn 2020. During the project the sixth-graders became service designers who designed digital solutions to support their own well-being and that of their peers in an ever-changing and erratic world. The thesis creates an overview of topical operators in the field of design education and introduces the definitions of future skills and inclusion factors of different parties through literature review. Service design as an approach and the used service design methods are presented in the context of a service design school concept. The empirical part of the thesis consists of the living lab method that is reviewed from the service design school’s perspective, and qualitative research with a phenomenographical approach. The phenomenographical research focuses on the notions of commonly used service design terms. The premise of the research was the researcher’s experiences from teaching service design to pre-teens. The research material was collected through semi-structured thematic interviews with the sixth-graders who took part in the service design school. The results of the research are presented through a phenomenographic analysis. The service design school project was found to be successful and all the innovated concepts for well-being solutions prompted ideas for further development. The knowledge that was accumulated through the development project and the research reveal that service design and design thinking can be utilized when developing the school environment, to enhance the feeling of inclusion and to practice skills that will be substantial in the future. It is noteworthy that the development phase and life experience of children and youth should always be considered when verbalizing service design for them.