Mitokondriaalisen DNA:n määrän muutokset geenimuunneltujen hiirien rasvakudoksissa
Holmström, Miia (2012)
Holmström, Miia
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012101114342
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012101114342
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko geenimuunneltujen hiirien rasvakudosten mitokondriaalisessa DNA:ssa määrällisiä muutoksia verrattuna villityyppiin. Tutkimuksessa käytettiin sekä ruskeaa että valkoista rasvakudosta, päätutkimus keskittyi kuitenkin ruskeaan rasvaan. Tutkimus haluttiin tehdä, koska osa geenimuunnelluista hiiristä lihoo (Neuropeptidi Y – ja poistogeeniset α2A -hiiret) ja osa ei (poistogeeniset α2AC –hiiret). Syytä tähän ei tiedetä. Tutkimuksessa selvitettiin, onko näillä hiirillä poikkeava määrä mitokondriaalista DNA:ta rasvakudoksissa.
Kaikki tutkimusnäytteet olivat peräisin laboratorio-olosuhteissa elävien hiirten rasvakudoksista. Hiiristä 3/5 oli geeninmuunneltuja ja 2/5 niin sanottuja villityyppejä (wild-type). Geenimuunnellut hiiret olivat poistogeeninen α2A ja α2AC - sekä NPY:tä yli-ilmentäviä hiiriä.
DNA eristettiin näytteistä kaupallisella kitillä (Gentra Puregene tissue kit, Qiagen), ja ne ajettiin reaaliaikaisessa kvantitatiivisessa polymeraasiketjureaktiossa (real-time qPCR). Tutkimuksen tulokset laskettiin suhteellisella PCR -menetelmällä käyttäen hyväksi standardisuora - menetelmää. Tulokset analysoitiin yksisuuntaisella ANOVA –testillä käyttäen GraphPad Prism – ohjelmaa.
Tulosten perusteella ainoastaan poistogeenisellä α2AC – hiirillä, etenkin naarailla, olisi enemmän mitokondriaalista DNA:ta verrattuna villityyppiin. Tämä tarkoittasi sitä, että tällä hiirityypillä olisi enemmän mitokondrioita, joka voisi osittain selittää, miksi ne eivät liho runsasrasvaisesta dieetistä huolimatta. Muiden hiirityyppien mitokondriaalisen DNA:n määrässä ei ollut eroa verrattuna villityyppiin.
Kaikki tutkimusnäytteet olivat peräisin laboratorio-olosuhteissa elävien hiirten rasvakudoksista. Hiiristä 3/5 oli geeninmuunneltuja ja 2/5 niin sanottuja villityyppejä (wild-type). Geenimuunnellut hiiret olivat poistogeeninen α2A ja α2AC - sekä NPY:tä yli-ilmentäviä hiiriä.
DNA eristettiin näytteistä kaupallisella kitillä (Gentra Puregene tissue kit, Qiagen), ja ne ajettiin reaaliaikaisessa kvantitatiivisessa polymeraasiketjureaktiossa (real-time qPCR). Tutkimuksen tulokset laskettiin suhteellisella PCR -menetelmällä käyttäen hyväksi standardisuora - menetelmää. Tulokset analysoitiin yksisuuntaisella ANOVA –testillä käyttäen GraphPad Prism – ohjelmaa.
Tulosten perusteella ainoastaan poistogeenisellä α2AC – hiirillä, etenkin naarailla, olisi enemmän mitokondriaalista DNA:ta verrattuna villityyppiin. Tämä tarkoittasi sitä, että tällä hiirityypillä olisi enemmän mitokondrioita, joka voisi osittain selittää, miksi ne eivät liho runsasrasvaisesta dieetistä huolimatta. Muiden hiirityyppien mitokondriaalisen DNA:n määrässä ei ollut eroa verrattuna villityyppiin.