”Onnellinen loppu, semmonen kuin Aku Ankassa” : Lasten kokemukset satujen monipuolisesta käytöstä
Niinistö, Milla (2021)
Niinistö, Milla
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103153313
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103153313
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, pitävätkö 5–6-vuotiaat lapset enemmän äänikirjoista vai perinteisen kirjan kuuntelemisesta sekä kokevatko lapset, että sadut voisivat auttaa lasta jotenkin. Opinnäytetyössä myös tutkittiin, onko sadutus ja satuhieronta tuttuja käsitteitä lapsille, ja mitä he ovat niistä mieltä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa satujen tärkeydestä erityisesti varhaiskasvattajille mutta myös esimerkiksi lasten vanhemmille, sukulaisille ja läheisille sekä muille aiheesta kiinnostuneille.
Teoriaosuudessa avataan käsitteitä satu, äänikirja, sadutus ja satuhieronta. Niiden tärkeyttä pohditaan lapsen kehityksen kannalta. Teoriaosuudessa käydään myös lyhyesti läpi yleisesti varhaiskasvatusta ja miten satujen tulisi olla jokapäiväisessä varhaiskasvatuksessa mukana. Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusta varten haastateltiin kymmentä 5–6-vuotiasta lasta yksilöhaastatteluina eräässä Seinäjoen päiväkodissa. Haastattelut toteutettiin joulukuussa 2020. Ennen haastatteluja haastattelukysymykset jaettiin eri teemoihin, sillä aineistokeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelujen jälkeen aineisto litteroitiin, jonka jälkeen se teemoitettiin. Aineiston analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysiä.
Haastattelun teemoja olivat kokemus satujen kuuntelemisesta, kokemus satuhahmoista ja satujen tapahtumista, sadutus ja satuhieronta. Tutkiessa pitävätkö lapset enemmän äänikirjoista vai perinteisen sadun kuuntelemisesta, selvisi, että vastaukset olivat hyvin tasaiset. Äänikirjat kuitenkin sai yhden äänen enemmän. Yli puolet vastanneista kertoi satujen auttavan nukahtamisessa. Satujen koettiin myös rauhoittavan ja auttavan lohduttamisessa, jos lapsella on paha mieli. Sadutus oli lapsille käsitteenä vieras ja alle puolia lapsista oli sadutettu. Haastateltavat kertoivat, että sadutuksessa kivointa oli se, kun äiti kirjoitti sadun ylös sekä se, että sai piirtää ja kertoa tarinaa. Satuhieronta oli käsitteenä tutumpi, ja kaikki tiesivät, mitä se tarkoittaa. Haastateltavien lasten mielestä satuhieronnassa kivointa oli rauhoittuminen sekä itse hierominen. Sen kerrottiin tuntuvan muun muassa kivalta, hyvältä ja rentouttavalta.
Teoriaosuudessa avataan käsitteitä satu, äänikirja, sadutus ja satuhieronta. Niiden tärkeyttä pohditaan lapsen kehityksen kannalta. Teoriaosuudessa käydään myös lyhyesti läpi yleisesti varhaiskasvatusta ja miten satujen tulisi olla jokapäiväisessä varhaiskasvatuksessa mukana. Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusta varten haastateltiin kymmentä 5–6-vuotiasta lasta yksilöhaastatteluina eräässä Seinäjoen päiväkodissa. Haastattelut toteutettiin joulukuussa 2020. Ennen haastatteluja haastattelukysymykset jaettiin eri teemoihin, sillä aineistokeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelujen jälkeen aineisto litteroitiin, jonka jälkeen se teemoitettiin. Aineiston analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysiä.
Haastattelun teemoja olivat kokemus satujen kuuntelemisesta, kokemus satuhahmoista ja satujen tapahtumista, sadutus ja satuhieronta. Tutkiessa pitävätkö lapset enemmän äänikirjoista vai perinteisen sadun kuuntelemisesta, selvisi, että vastaukset olivat hyvin tasaiset. Äänikirjat kuitenkin sai yhden äänen enemmän. Yli puolet vastanneista kertoi satujen auttavan nukahtamisessa. Satujen koettiin myös rauhoittavan ja auttavan lohduttamisessa, jos lapsella on paha mieli. Sadutus oli lapsille käsitteenä vieras ja alle puolia lapsista oli sadutettu. Haastateltavat kertoivat, että sadutuksessa kivointa oli se, kun äiti kirjoitti sadun ylös sekä se, että sai piirtää ja kertoa tarinaa. Satuhieronta oli käsitteenä tutumpi, ja kaikki tiesivät, mitä se tarkoittaa. Haastateltavien lasten mielestä satuhieronnassa kivointa oli rauhoittuminen sekä itse hierominen. Sen kerrottiin tuntuvan muun muassa kivalta, hyvältä ja rentouttavalta.