"Et mut kohdattas ihmisenä" : Potilaan ja hoitajan kohtaaminen sepelvaltimotautipotilaan kokemana

Abstract

Onnistuneen hoitotyön lähtökohtana pidän potilaan ja hoitajan välistä kohtaamista sekä vuorovaikutusta. Ne ovat peruspilarit, jotka hoitosuhteen alussa hyvin kasattuina, kantaa koko potilaan hoidon ajan ja vielä senkin jälkeen.

Tämän kvalitatiivisen opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, mitä tapahtuu kun sepelvaltimotautipotilas ja hoitaja kohtaavat ja heidän välilleen syntyy vuorovaikutusta. Tavoitteena on ymmärtää ja tehdä johtopäätöksiä siitä, mitä tapahtuu potilaan ja hoitajan välisessä kohtaamisessa. Työn tehtävänä on kuvata yhden sepelvaltimotautipotilaan kokemuksia potilaan ja hoitajan välisestä kohtaamisesta. Aineisto on kerätty avoimella haastattelulla ja analysoitu sisällönanalyysin mukaisesti.

Opinnäytetyön tulokset ovat aito ja onnistunut kohtaaminen, hoitajien heikko ammatillinen itsetunto sekä uhka elämän jatkuvuudesta. Tulosten perusteella tarkentuu se, että opinnäytetyön tekijä kannustaa hoitajia kiinnittämään enemmän huomiota potilaan kohtaamiseen ja hänen elämäntilanteeseen sairauden suhteen.

Coronary artery disease diagnosis is always a unique experience to the patient. Patient’s experience disease in their own way and have their own view of needing help. Nurses should observe this and encounter every patient as they were unique. That is the basis of nursing.

The purpose was to find out what happens when patient encounter his nurse and they start interaction. The aim was to understand and make conclusions about what happens when patient and nurse encounter by describing one coronary artery disease patient’s experiences. The approach is qualitative. The data was analysed with content analysis.

From the data sprang three main results; true and succeed encounter, nurses weak professional self-esteem and a threat of life perpetuity. The conclusion is that nurses should pay much more attention to the patient and nurse’s encounter. A conclusion can be also that nurses should talk more about patient’s encounter and think about its siqnifigance to patient’s experiences of nursing.