Tasapainoharjoittelun vaikutukset kaatumisen ehkäisyyn osteoporoosipotilailla; seurantatutkimus

Abstract

Osteoporoosissa luun rakenne huokoistuu ja näin ollen murtuu kaatuessa helposti. Intensiivisellä ja pitkäaikaisella tasapainoharjoittelulla on joidenkin tutkimusten mukaan tasapainoa parantava vaikutus.

Opinnäyteyön tavoitteena oli selvittää 8 viikon tasapainoharjoittelun vaikutukset osteoporoosipotilaiden kaatumisen ehkäisyyn. Tutkimusongelmina selvitettiin, onko tasapainoharjoitteluohjelmallamme vaikutusta osteoporoosia sairastavien tasapainoon ja välittyykö se kaatumisten ehkäisyyn sekä ovatko tutkimustulokset muita alan tutkimuksia vastaavia. Yhteistyökumppaneina toimivat Jyväskylän sosiaali- ja terveyspalvelut sekä HUR Labs Oy.

Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen tutkimus, jossa oli toiminnallinen interventio. Tutkittavat osallistuivat kerran viikossa ohjattuun noin 15 minuutin mittaiseen tasapainoharjoittelutuokioon, joka oli osana 60 minuutin mittaista ryhmäliikuntaa. Lisäksi heidät ohjeistettiin tekemään samoja harjoitteita kotona vähintään kaksi kertaa viikossa. Aineisto kerättiin alku- ja loppumittausten, kyselylomakkeiden sekä harjoituspäiväkirjan avulla.

Testitulokset saatiin vertailemalla testihenkilöiden alku- ja loppumittausten sekä kyselyiden tuloksia yksilöllisesti. Tutkimustuloksena neljällä viidestä tutkittavasta tasapaino parani huomattavasti harjoittelujakson aikana. Kaatumiset vähenivät harjoitusohjelman aikana ja tutkittavien subjektiiviset kokemukset harjoittelun vaikutuksista olivat positiiviset: tutkittavat kokivat tasapainon parantuneen ja helpottavan arkielämän toimintoja. Johtopäätökset ja sovellukset esitetään viimeiseksi. Myös myöhemmistä käyttö- ja kehittelymahdollisuuksista voidaan mainita.

The aim of this thesis was to examine the effects of a 7-week balance training program on fall prevention for patients with osteoporosis. Osteoporosis affects bone structure by making it porous, which causes fractures when falling. Some studies have found that intensive and long term balance training has improved balance. The research problem was to find out if the balance training program used in this study had any influence on the research group and if it affected positively on fall prevention. The aim was also to examine if the results of this study were equivalent to those of other studies. The co-operation partners in this project were The Social- and Health Services of the City of Jyväskylä and HUR Labs Oy. This thesis was a quantitative study, which had a functional intervention. The subjects attended a controlled 15 minute balance training session once a week, which was part of a 60-minute group exercise. In total the subjects received specific balance training guidance eight times. They were also guided to do the same exercises at home at least twice a week. The data was collected with initial and final measurements, questionnaires and training diaries. The test results were obtained by comparing the subjects’ initial and final measurements and the results of the survey individually. As a result four out of five persons’ balance was improved considerably during the training period. The number of fallings decreased during the training period, and the respondents’ subjective experiences on the effects on training were positive. The subjects felt that their balance had improved and that balance training had helped in their coping with the activities of daily life.