Närståendevårdares psykiska hälsa : En intervjustudie om upplevelsen av integration och adekvat verklighetsuppfattning

Abstract

Detta examensarbete är en kvalitativ intervjustudie angående finländska närståendevårdares upplevelser av den egna psykiska hälsan. Arbetet ingår i forskningsprojektet SUFACARE (Supporting Family Caregivers and Receivers) som är ett samarbete mellan Arcada – Nylands svenska yrkeshögskola och Tallinn University. Projektet leds av forskningschef Jukka Surakka. Syftet med studien är att undersöka ifall närståendevårdare upplever sig ha psykisk hälsa enligt två av Jahodas kriterier för positiv psykisk hälsa, nämligen integration och adekvat verklighetsuppfattning. Ur Marie Jahodas teori om kriterier för positiv psykisk hälsa (1958) har två kriterier plockats ut och fördjupats och dessa fungerar som teoretisk referensram för studien. Den övergripande frågeställningen för studien är: Upplever närståendevårdare att de har en positiv psykisk hälsa? För att besvara denna frågeställning har sex närståendevårdare intervjuats i temaintervjuer. Av de utskrivna intervjuerna gjordes en deduktiv innehållsanalys som mynnade i två överkategorier, sju kategorier och 23 underkategorier. Överkategorin integration delades in i tre kategorier. Balans och flexibilitet uttrycktes i underkategorierna motvikt till vårdandet, balans mellan olika behov och tilltro till framtiden. Enhetlig livsåskådning uttrycktes i underkategorierna ansvarskänsla, tillgivenhet, familj och gemenskap samt religiösa tankegångar. Ur kategorin förmågan att hantera påfrestningar skapades underkategorierna växa till uppgiften, förutspående ångest, att be om hjälp och stöd, ta kontroll, problemlösning och prioritering. Överkategorin adekvat verklighetsuppfattning delades in i två kategorier. Varseblivning som inte förvrängs av behov uttrycktes genom underkategorierna tacksamhet samt ”livets gång”. Empatin syntes i underkategorierna ta i beaktande och medkänsla. Den fristående kategorin behov av hjälp och stöd uttrycktes genom underkategorierna emotionellt stöd, information, avlastning och bemötande. Kategorin risk för psykisk ohälsa delades upp i underkategorierna känsla av bundenhet, lämnad ensam åt sitt öde samt stress och samvetskval.

This study is a qualitative study based on six interviews with Finnish family caregivers regarding their experienced mental health. The study is a part of the SUFACARE (Supporting Family Caregivers and Receivers)-project, which is a co-operation between Arcada – Nylands svenska yrkeshögskola and Tallin University. The SUFACARE-project is lead by project manager Jukka Surakka. The purpose of the study is to examine the family caregivers’ perception of their own mental health in regards to Marie Jahodas theory about positive mental health (1958), with special focus on the criteria integration and perception of reality. The main question, which the study is trying to answer is: do family caregivers experience positive mental health? A deductive content analysis of the transcribed interviews was made in order to answer the question. The results of the analysis were seven main categories with five belonging to the criteria integration and perception of reality. Integration was expressed with three categories. Balance and flexibility was expressed through counterbalancing the care giving, balancing different needs and having belief in the future. A unifying outlook on life was expressed through feelings of responsibility, devotion, the importance of family and fellowship, and religious thinking. Resistance to stress was expressed through growing into the task, anticipatory anxiety, asking for help and support, taking control and solving problems and prioritizing. Perception of reality was expressed with two categories. Perception free from need-distortion was expressed through gratitude and an understanding for the course of life. Empathy was expressed through taking others into consideration and compassion. In the freestanding category need of help and support the family caregivers expressed their needs for emotional support, information, respite care and being well treated. The other freestanding category risk of mental illness shows that the family caregivers experience feelings of lack of freedom, desolation and stress and qualms of conscience as burdens in their everyday lives.

Tässä kvalitatiivisessa opinnäytetyössä suomalaisia omaishoitajia on haastateltu koskien heidän omia näkemyksiään mielenterveydestään. Työ on osa tutkimusprojektia SUFACARE (Supporting Family Caregivers and Receivers), joka on Arcada – Nylands svenska yrkeshögskola:n ja Tallin University:n yhteistyö. Projektia johtaa projektipäällikkö Jukka Surakka. Opinnäytetyön tarkoitus on tutkia mikä omaishoitajien oma käsitys mielenterveydestään on. Teoreettisena näkökulmana toimii Marie Jahodan kriteerit psyykkisestä hyvinvoinnista (1958) ja näistä kahteen kriteeriin, integraatio sekä asianmukainen todellisuudentaju, on syvennytty. Opinnäytetyössä pyrin vastaamaan kysymykseen: Kokevatko omaishoitajat että heillä on psyykkistä hyvinvointia? Saadakseni vastauksen tähän tein kuusi teemahaastattelua omaishoitajien kanssa heidän näkemyksistään. Puhtaaksi kirjoitetuista haastatteluista tein deduktiivisen sisällönanalyysin. Tulokset tästä osoittavat että omaishoitajat kokevat integraatiota kolmessa muodossa. Tasapainoa ja joustavuutta ilmaistiin löytyneelle vastapainona hoidolle, eri tarpeiden tasapainottamisella sekä uskolla tulevaisuuteen. Yhtenäistä elämänkatsomusta ilmaistiin vastuun tunteena, kiintyneisyytenä, perheen ja yhteenkuuluvuuden tärkeytenä sekä uskonnollisina ajatuksenkulkuina. Koettelemuksien hallitseminen ilmaistiin kasvuna tehtävään, ennakoivana ahdistuksena, avun ja tuen pyyntöinä, tilanteen hallinnanottona sekä ongelmanratkaisuna ja asioiden laittamisena tärkeysjärjestykseen. Asianmukaista todellisuudentajua koettiin kahdessa eri muodossa. Tarpeista riippumatonta havaitsemista ilmaistiin kiitollisuutena sekä elämänkulun hyväksymisenä. Empatiaa ilmaistiin huomioon ottamisella sekä myötätunnolla. Omaishoitajat ilmaisivat myös avun ja tuen tarvetta henkisen tuen, tiedon, työkuormituksen vähentämisen sekä suopean vastaanoton muodoissa. Tämän lisäksi ilmaistiin myös psyykkisen pahoinvoinnin riskiä kotiinsa rajoittuneisuuden tunteena, yksinäisyytenä sekä stressinä ja tunnontuskina.