PITÄÄ VAIN USKOA ITSEENSÄ JA HYPÄTÄ : Erityisen tuen tarpeessa olevien nuorten ja heidän ohjaajansa kokemuksia parkour-ryhmästä

Abstract

Pienkoti Aura Oy yhteistyössä Jyväskylän Parkour Akatemian kanssa perusti parkour-ryhmän Pienkoti Auran lastensuojeluyksikössä ja itsenäistyvien nuorten yksikössä asuville nuorille. Tein parkour-ryhmään liittyen opinnäytetyöni.

Opinnäytetyöni oli kaksiosainen ja siihen kuuluivat toiminnallinen osuus sekä tutkimusosuus. Toiminnallinen osuus sisälsi parkour-tuntien suunnittelun sekä ohjaamisen. Toiminnallisen osuuden tavoitteena oli järjestää Pienkoti Auran erityisen tuen tarpeessa oleville nuorille mielekästä liikunnallista toimintaa parkourin muodossa. Toiminnan kautta he saisivat onnistumisen kokemuksia sopivia haasteita kohtaamalla ja selviämällä niistä. Tutkimusosuus sisälsi pienimuotoisen laadullisen tutkimuksen, johon kuuluivat haastattelu sekä haastatteluaineistosta tekemäni teorialähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimusosuuden tavoitteena oli selvittää samojen nuorten ja heidän ohjaajansa kokemuksia parkour-ryhmään osallistumisesta. Teoreettisina viitekehyksinä käytin Inhimillisen toiminnan mallia sekä elämyspedagogiikkaa.

Aineistonkeruumenetelminä opinnäytetyössäni olivat ryhmässä tapahtuva puolistrukturoitu haastattelu sekä osallistuva havainnointi. Tutkimushenkilöiksi valitsin kaksi nuorta, jotka olivat käyneet parkour-ryhmässä alusta asti. Tutkimusjakso kesti marraskuusta 2011 maaliskuuhun 2012.

Haastattelun ja havaintojen perusteella nuoret sekä heidän ohjaajansa kokivat parkourin positiivisena asiana. Osallistujien mielestä parkourista tekee mielenkiintoista se, että laji on erilainen ja siinä on mahdollista ylittää itsensä. Nuoret kokivat myös, että he ovat saaneet harjoittelun myötä lisää itseluottamusta.

Pienkoti Aura Oy in co-operation with Jyväskylä Parkour Academy started a parkour group for youngsters living in Pienkoti Aura’s child welfare unit and in a unit for youngsters becoming independent. I wrote my thesis related to the parkour group.

My bachelor’s thesis contained two parts: a functional part and a research part. The functional part contained planning and instructing the parkour lessons. The goal of the functional part was to organize meaningful physical activities in the form of parkour for the youngsters of Pienkoti Aura who are in need of special support. Through the activities they could have experiences of success by facing adequate challenges and overcoming them. The research part contained a small-scale qualitative study, which included an interview and a theory based analysis performed on the material collected with the interview. The goal of the research part was to examine how the same youngsters and their tutor experienced the parkour activity. The Model of Human Occupation and Experiential Learning were used as the theoretical frames of reference.

The data collection methods used in the study were a semi-structured interview in a group setting and participative observation. Two youngsters who had participated in the parkour group since the beginning were chosen as the subjects of the study. The study period lasted from November 2011 to March 2012.

Based on the interview and the observations, the youngsters’ and their tutor’s experiences of the parkour activities were positive. The participants found parkour interesting because it is a different kind of sport and it is possible to excel oneself in it. The youngsters also felt they have gained more self-confidence from practicing parkour.