Etelä-Suomessa sijaitsevan taajama-alueen seutukunnan alueella ylijäämäruokaa jakavien järjestöjen laadunvarmistuskäytännöt ja kehitystarpeet
Vesikivi, Marketta (2021)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103183544
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103183544
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aihe oli ajankohtainen, koska ylijäämäruuan hyötykäyttö on osa kestävää kehitystä. Elintarvikejätettä syntyy jakeluketjun kaikissa vaiheissa, ja ruuasta päätyy jätteeksi noin kolmasosa. Suomessa lahjoitusruokaa välittävät monet eri toimijat, joissa vapaaehtoistyötekijöillä on merkittävä rooli. Ruokavirasto sekä maa- ja metsätalousministeriö ovat valmistelleet ohjeet, joilla on tehty mahdolliseksi kaupallisesta toiminnasta poikkeavia toimintatapoja.
Työn tarkoituksena oli selvittää Etelä-Suomessa sijaitsevan taajama-alueen kunnissa ylijäämäruokaa jakavien toimijoiden käytäntöjä laadunvarmistuksen näkökulmasta, arvioida mahdollisia turvallisuusriskejä ja selvittää, onko toimintaan sovellettavissa uusia toimintatapoja ruokajätteen minimoimiseksi.
Tutkimusmetodina oli sähköisesti toteutettu kysely ruoka-apua jakaville tahoille. Jaettaville elintarvikkeille oli tyypillistä leivän ja maitotaloustuotteiden suuri määrä Puutteet pakkausmerkinnöissä voivat johtaa väärinkäsityksiin tuotteiden koostumuksen osalta. Huomioimalla asiakkaiden yksilöllisen ruokavalion tarpeet ja jakamalla harvinaisten elintarvikkeiden tuotetietoutta voidaan parantaa ylijäämätuotteiden tehokasta käyttöä.
Työn tarkoituksena oli selvittää Etelä-Suomessa sijaitsevan taajama-alueen kunnissa ylijäämäruokaa jakavien toimijoiden käytäntöjä laadunvarmistuksen näkökulmasta, arvioida mahdollisia turvallisuusriskejä ja selvittää, onko toimintaan sovellettavissa uusia toimintatapoja ruokajätteen minimoimiseksi.
Tutkimusmetodina oli sähköisesti toteutettu kysely ruoka-apua jakaville tahoille. Jaettaville elintarvikkeille oli tyypillistä leivän ja maitotaloustuotteiden suuri määrä Puutteet pakkausmerkinnöissä voivat johtaa väärinkäsityksiin tuotteiden koostumuksen osalta. Huomioimalla asiakkaiden yksilöllisen ruokavalion tarpeet ja jakamalla harvinaisten elintarvikkeiden tuotetietoutta voidaan parantaa ylijäämätuotteiden tehokasta käyttöä.